• Tiina Sandberg

Yhteistyö on ihan saatanallinen urakka

Jos se olisi helppoa, niin sehän olisi jo tehty, vai mitä? Mutta toisaalta on kiinnostavaa miettiä sitä, mikä on mennyt aikaisemmin pieleen ja ennen kaikkea sitä, mitä voisi jatkossa kokeilla tai tehdä paremmin.


Jos joku on kestokeskustelu vasemmistolaisen porukan kesken, niin voimien yhdistämisen tarve, laajan rintaman rakentaminen ja ylipäänsä kaikki yhteistyöhön viittaava. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että yhteisvoimin sujuisi luokkataistelu paljon helpommin. Miksi sitten tätä ei vain oteta ja toteuteta?


Minulla on mielessä muutamia syitä, jotka olen vuosien varrella keksinyt, teillä saattaa olla muitakin, eikä kukaan välttämättä ole väärässä. Tässä siis näitä ajatuksiani:


  1. Identiteetti. Eli mikä tahansa yhteisö tarvitsee identiteetin. Se taas rakennetaan jonkun idean ympärille, joka vasemmistolaisilla on usein melko samanlainen. (Ensimmäiset siellä jo alkoivat kirjoittaa siitä miten näin ei ole, mutta odottakaa nyt edes pieni hetki, että saan tämän kohdan valmiiksi.) Jotta siis voidaan erottua muista, niin on korostettava niitä eroja. On kovin tärkeää jatkuvasti vahvistaa tätä erottelua ja siksi juuri tästä erosta tulee äärimmäisen tärkeä asia ihan itsessään. Toki on totta sekin, että yhteiskunnallisesti on iso ero vaikkapa siinä uskooko kapitalismin olevan korjattavissa vai vaatiiko sen korvaamista kokonaan uudella mallilla.

  2. Yhteistyö ei rakennut kokouspäätöksille eikä kansanrintamaa perusteta nuijan kopautuksella. Tarvitaan yhteisesti jaettu polttava ongelma ja siihen hyväksi koettu ratkaisu. Kun käsitys ongelmasta ja ratkaisusta on kaikilla eri (kts. kohta 1) niin tämä onkin yllättävän kimurantti ongelma. Ainoa ratkaisu, jonka itse olen onnistunut kehittämään ja joskus käytännössä testaamaankin, on se että siedetään vähän vähemmän tarkasti omaan määrittelyyn osuvaa analyysiä ja rakennetaan yhteistyötä ensin toiminnan kautta. Mikään ei yhdistä ihmisiä kuten yhteinen työ ja taistelu jonkin asian eteen. Näitä asioita aivan varmasti maailmasta löytyy aina.

  3. Asenne. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta mikäli aika on kulunut rattoisasti loputtomaan riitelyyn somessa tai jossain muualla, niin sen jälkeen voi olla vaikea tehdä uskottavia yhteistyöpyyntöjä puolin ja toisin. Tapasin ennen itsekin ajatella, että sillä olisi jotain ylimaallista merkitystä, kuka voittaa kulloisenkin väittelyn. Onneksi olen saanut kaksi jääräpäistä lasta, jotka ovat koulineet tehokkaasti siinä, että oikeassa olemisen sijaan ihmissuhteissa on monta paljon tärkeämpää tavoitetta. Ja ihmissuhteita ne ovat yhteistyökuviotkin. Luottamus on esimerkiksi todella vahva pohja, jolta rakentaa.

  4. Ja koska kolme kohtaa olisi liian kliseistä, niin laitanpa tähän vielä neljännenkin, eli on ihan ok myös jättää lähtemättä yhteistyöhön. mikäli ei näe sille edellytyksiä tai on epävarma toiminnan hyödyistä. Se ei ole loukkaus ketään kohtaan, eikä sellaisen arvion perusteita tarvitse laajemmin kertoa. Yhteistyö ei kovin hyvin toimi pakotettuna, eikä kieltäytymisen perusteella aina kannata laatia kovin laajaa salaliittoteoriaa ja tulkintaa. Harvassa ovat ne toimijat, joilla olisi joutilaita aktivisteja lojumassa pitkin poikin. Moni hyvä hanke on kaatunut todella arkipäiväisistä ja monen mielestä mitättömistä syistä kun tekijöitä ei vain ole löytynyt. Sellaista se on.


Kuva Gerd Altmann, Pixabay

51 views0 comments

Recent Posts

See All