Yhteiskunnan tukipilarit

Tänään aamulla oli koulujen edessä lakkovahteja ja ihmisiä heitä jututtamassa. En tiedä teistä, mutta minusta tuntuu, että sympatiat ovat lakkoilijoiden puolella. Yhteiskunnalle tärkeiden töiden tekijöille pitää saada palkka ja ennen kaikkea säälliset työolot.

Ihmisyhteisön koossa pysyminen riippuu siitä miten se onnistuu siirtämään tietoaan, perinteitään ja jaettuja tarinoitaan sukupolvien yli. Ilman tällaista siirtämistä emme pystyisi hyödyntämään ihmiskunnan yhteistä muistia ja kokemusta ja joutuisimme aloittamaan alusta yhä uudelleen. Tiedon kumuloituminen ja siirtäminen ovat keskeisimpiä tehtäviämme.

Opettajat ja lastenhoitajat ovat ne, jotka meidän yhteiskunnassamme pitävät tätä tiedon liekkiä palamassa. Lasten on yhä edelleen opittava tarvittavat perusvalmiudet, jotta he voivat toimia yhteiskunnassa ja ottaa haltuun sen tiedon, jota haluavat tutkia ja omaksua. Osa ehkä lisää myöhemmin oman osansa yhteiseen pottiin.

Minusta ei olisi opettajaksi. Jaksan kyllä selittää asioita, mikäli kuulijat ovat kiinnostuneita, mutta en kestä vastahakoisia oppilaita. Hermo menee välittömästi. Siksi ihailen vilpittömästi opettajia, jotka kykenevät lähestymään niin vaikeaa asiaa kuin motivointia aina uusista kulmista uutta kokeillen ja löytävät lopulta yhteisen sävelen oppilaan kanssa. Minusta se on melkein taikaa ja sitä tehdään valtavassa paineessa aikataulujen ja suunnitelmien kaatuessa jatkuvasti niskaan. Puhumattakaan siitä, että kouluissa on pulaa kaikesta. Sinitarran hankinta levottomalle oppilaallekin vaatii nykyään huolellista suunnittelua, koska sitäkin on liian vähän.

Ei ole realistista olettaa, että tyhjästä nyhjästäisiin aina priima oppimistulos. On hienoa, että julkisten alojen lakko nyt pakottaa kaikki näkemään koulujen ja muiden peruspalveluitamme tuottavien työntekijöiden ja työpaikkojen ongelmat ja ahdingon. Nyt tarvitaan paremmat palkat ja parempi työaika Islannin malliin työaikaa ansiotasoa alentamatta lyhentäen. Näiden vetovoima toisi alalle tarpeeksi työvoimaa. Kyse on paitsi työntekijöiden arvostuksen näyttämisestä, myös siitä, että ymmärrämme mitkä asiat ovat yhteiskunnassamme tärkeitä. Koulutus on ainakin minusta aivan kärkipäässä. Siihen pitää panostaa tarpeeksi, eikä sitä pidä tehostaa hengiltä. Ihmeiden tekijät ovat palkkansa ansainneet.

Aamulla koulujen edestä löytyi lakkovahteja, joita piti tietenkin käydä tervehtimässä!