Veriset pyykit

Ketä teille tulee mieleen kun puhutaan Ukrainan sodasta? Montako heitä on, ennen kuin tulee ensimmäinen nainen vastaan?Naiset ovat tässäkin sodassa äitejä, tyttöystäviä tai tyttäriä. Ehkä hoitajia, mutta rintamalla kuriositeetteja ja rauhanneuvotteluissa loistavan poissaolevia.

Entä moniko sotaa johtavista ja innokkaimmista strategeista on sellaisia, jotka miettivät illalla mistä saada rahat huomiseen ruokaan? Monenko kädet ovat känsillä ja selkä kumara huonosti palkatusta työstä ja katseessa ja mielessä pelko siitä, että sekin loppuu.

En väitä, että naiset eivät olisi koskaan aloittaneet sotia. Ovat he sitäkin tehneet. En myöskään väitä, etteivätkö he pystyisi ottamaan ihmisiä kylmäverisesti hengiltä, olemaan ahneita ja agressiivisia. Kyllä naiset osaavat nämäkin, mutta silti en voi olla säälimättä sitä venäläistä äitiä, joka saa suruviestin tai ukrainalaista äitiä, joka lähettää ylpeänä poikansa sotaan. Eikä itke, ei silloin, ei siinä.

' Kyllä. Miehet olisi pitänyt panna taloustöihin: he eivät olisi ehtineet sotia, he olisivat ehtineet vain riidellä.

Ainakin heidät pitäisi panna pesemään kaikki aikaansaamansa veriset vaatteet.

Eeva Kilpi

Eevalla on tässä hieno piikki, jota ne, jotka eivät ole pesseet verisiä vaatteita, eivät huomaa. Kokeilkaa joskus. Niitä tahroja on melkein mahdotonta saada pois. Ne ovat ja pysyvät kuin sotien jäljet ihmissukupolvissa.

On myös varmaa, että ne jotka ovat kiireisiä ruokkiessaan lapsia, pitäessään huolta sairaista, viljellessään maata, rakentaessaan koteja ja auttaessaan muita, eivät ole samoja, jotka aloittavat sotia. Sota on ylellisyyttä, johon on varaa vain niillä, jotka tietävät etteivät oikeasti joudu siitä kärsimään. Niin varakkailla ja mahtavilla, että he voivat uhrata muiden lapset ja pelastaa omansa.

Sellaisia ihmisiä soisi maailmassa olevan paljon nykyistä vähemmän.

Kuva PxFuel.com