Ukrainan asia ei ole meidän asiamme

Minusta on sangen outoa, miten Suomen ja Ukrainan tilanteet niputetaan tällä hetkellä keskenään. Näiden kahden maan tilanteet ovat kuitenkin täysin erilaiset muuten kuin, että molemmat ovat Venäjän naapureita.

Todetaan nyt tähän alkuun, että vastustan sekä Natoa noin yleisesti, että Suomen Nato-jäsenyyttä ihan erityisesti. Tästä huolimatta on minusta syytä olla perillä siitä, mitä Nato missäkin puuhaa ja miksi. Tämä on nyt jostain syystä pahasti hämärtynyt julkisessa keskustelussa ja esimerkiksi Saksan liittokansleri Scholtzin lausunnon tulkinnassa sekoitettiin puurot ja vellit iloiseksi sekamelskaksi ja pöyristyttiin tuloksesta.

Ukraina on innokas liittymään Natoon ja yrittää parhaillaan saada Bidenin kylään voidakseen lobata tätä. Biden on kuitenkin jatkuvasti ollut lausunnoissaan hyvin tarkkana. Hän tietää, etteivät Saksa ja Ranska kannata Ukrainan jäsenyyttä ja koska uudet jäsenet valitaan yksimielisellä päätöksellä on tässä suurin syy, miksi Ukrainasta ei tule Naton jäsentä ainakaan vielä pitkään aikaan.

Ranska ja Saksa ovat täysin oikeutetusti epäilleet, ettei Ukraina täytä Naton vaatimuksia demokratiasta ja vakaudesta. Myös sotilasmenot olisivat sille suuri rasite. Samat ongelmat estävät Ukrainaa myös etenemästä EU-jäsenyytensä kanssa. EU on ratkaissut oman ongelmansa Ukrainan kanssa tarjoamalla sille assosiaatiosopimuksen, jonka voimassaollessa Ukraina voi osoittaa kykynsä demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisen saralla, sekä kohentaa talouttaan. Sillä on kuitenkin vielä pitkä tie kuljettavanaan. Suomi on täysin eri asemassa. Meillä sekä EU:n että Naton vaatimukset täyttyvät. Olemme vakaa ja vakiintunut valtio, joka on hoitanut asiansa hyvin jo pitkään. Meille ovi Natoon on auki ja mikäli Suomi hakee jäsenyyttä, se meille mitä todennäköisimmin myönnetään. Toki myös meidän kohdallamme isommat maat katsovat ensin asiat omista lähtökohdistaan käsin. Eli summa summarum (olen juuri viihtynyt pari päivää antiikin kirjastoissa), keskustelu Ukrainan Nato-jäsenyydestä on tällä hetkellä turhaa. Isot maat ovat kantansa päättäneet ja perustelleet. Se, mitä Euroopassa nyt tarvitaan, on diplomatia ja liennytys. Aseilla tämä ei ratkea.