• Tiina Sandberg

Tyhjää on paha syödä

Ukrainan sota on taas paljastanut sen, että maailman ruokahuolto on enemmän kuin huonoissa kantimissa. Moni suomalainenkin luottaa siihen, että jos kotimainen tuotanto loppuu, niin marketista saa edelleen ruokaa. Mutta entäpä sitten kun ei enää saa?


Olen kasvanut maalla ja aikoinaan tehnyt töitä maatalouslomittajana erilaisilla eläintiloilla. Opiskelin myös viljelypuutarhuriksi ja tein niitä hommia muutaman vuoden. Kestävää kehitystä opiskellessa näihin asioihin törmäsi myös AMK:ssa jatkuvasti. Nykyään olen innokas palstaviljelijä purkaakseni tarvetta olla yhteydessä maahan.


Kun sota Ukrainassa alkoi, oli lähes ensimmäinen ajatukseni kysymys siitä, miten tämä kaikki vaikuttaa maailman ruoan tuotantoon. Ukrainassa on maailman parhaat pellot. Sellaiset määrät mustaa multaa, että me muut näemme siitä vain unta. Se, onnistuuko sato siellä vaikuttaa merkittävästi ruoan hintaan kaikkialla maailmassa ja se taas tässä nykyisessä järjestelmässä ratkaisee se, kuolevatko köyhimmät nälkään.


Hyvä puoli tilanteessa on se, että Ukrainassa viljellään talvivehnää, eli se on kylvetty jo syksyllä. Sen suhteen ratkaisevinta on sadonkorjuu aikaan oleva tilanne. Toki jos pelloille ei ollenkaan päästä kesän aikana, sato jää normaalia pienemmäksi. Maissin ja auringonkukan suhteen tilanne on huonompi. Niiden sato riippuu siitä, päästäänkö pelloille noin kuukauden sisällä. Nyt näyttää siltä, että isossa osassa maata ei päästä.


Miksi sitten jonkun kaukaisen, tai tässä tapauksessa melko läheisen, maan sato voi heilauttaa ruokamarkkinoita? Siksi, että uusliberaalipolitiikka on ajanut hallitukset ja yritykset luottamaan samaan kuin alussa mainitsemani tavan suomalainen: markkinoiden tarjoamiin halpoihin ratkaisuihin.


Ruuan tuotanto, kuten toki moni muukin välttämätön toiminta yhteiskunnassa, ei kuitenkaan oikeasti ole asia, jossa kannattaisi luottaa markkinoiden käteen. Se käsi kun ei ole sellainen, joka hädän hetkellä tarjoaisi tukea ja turvaa. Se pikemminkin menee taskuun ja jos sieltä ei mitään löydy, niin aina voi ihan ilmaiseksi nääntyä nälkään.

Mietin jo aiemmin, olisiko tästä sodasta mahdollista koitua jotain hyvää. Laskin jo listaan mahdollisen vihreän siirtymän vauhdittumisen. Toinen voisi olla havahtuminen siihen, että jokaisen maan tulisi pyrkiä turvaamaan omaa ruuantuotantoaan paikallisesti. Tämä myös tukisi irtaantumista öljystä riippuvaisesta maailmantaloudesta, jossa ruuan kuljetusten hinta on pian muodostumassa toiseksi ongelmaksi saatavuuden rinnalle. Paikallinen on järkevämpää. Halvimman perässä juoksemiselle on hyvä saada stoppi.




22 views0 comments

Recent Posts

See All