• Tiina Sandberg

Työllisyyden mittaamisesta

Hallitus on tavoittanut työllisyystavoitteensa. Onnea hallitus! Työttömille ja työssäkäyville tämän tavoitteen saavuttaminen ei kuitenkaan ole yhtä suuri ilo. Työlliseksi lasketaan, vaikka työllä ei olisi taloudellista merkitystä arjessa pärjäämiseen.


Ensin pitää tarkastella tätä määritelmää. Kenet lasketaan työlliseksi? "Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen. Myös tilapäisesti esim. loman tai sairauden vuoksi työstä poissa olleet lasketaan työllisiksi." Tämä on se peruste, jota tilastossa on seurattu. Mukaan on otettu 15 - 64-vuotiaat suomalaiset, jotka eivät ole esim. työkyvyttömyyden takia poissa työmarkkinoilta. Tunnin ansiotyö on valittu mittariksi, jotta saadaan kansainvälisesti vertailtevia tilastoja. Esimerkiksi määritelmä taloudellisesti merkittävästä työstä olisi paljon hankalampi muodostaa eri maiden erilaisten tulotasojen ja sosiaaliturvajärjestelmien takia. Meillä on siis mittari, jonka ensisijainen tavoite ei olekaan näyttää pärjääkö työllinen työstään saamalla tulolla. (Voit lukea tästä lisää Tilastokeskuksen sivuilta.)


Tässä on ongelma, jonka hallitukset mielellään sivuuttavat. Lyhyttä osa-aikaista työpäivää tai satunnaisia työpäiviä tekevien toimeentulo on paljon monimutkaisempi kysymys ja sitä on vaikeampi mitata. Se nostaa myös esiin kiperän kysymyksen siitä, mikä oikeastaan on riittävä tulo takaamaan toimeentulon Suomessa.


Nythän tuo raja on virallisesti toimeentulotuen perusosa 514,82 euroa. Laki toimeentulotuesta alkaa näin: "Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo."


Kaunis ajatus ei kuitenkaan toteudu. Kun katsotaan asumiseen riittävää perusturvaa, on sen määrittely huomattavasti vaikeampaa. Mutta laskutavasta riippumatta raja asettuu huomattavasti tuota toimeentulotuen rajaa ylemmäs. Helsingin yliopiston laskutavalla minimikulutus yksin asuvalla on pääkaupunkiseudulla noin 1400 euroa kuussa. Siinä oletetaan asunnon vuokran olevan noin 750 euroa kuussa ja tuolla tulolla ja vuokralla budjettiin tulee vielä noin 200 euroa lisää asumistuesta. 1400 euroa on siis se minimi, josta jonkinlaisen toimeentulon voisi pääkaupunkiseudulla alkavan. Sen ansaitseminen neljän tunnin työskentelyllä kuussa ei tietenkään ole mahdollista, ellei satu olemaan äärimmäisen lahjakas pallon potkija tai ison yrityksen toimitusjohtaja tai muu iso pomo.


Tavallisen ihmisen kohdalla puhutaan pienemmistä summista. Suomalainen keskituntipalkka on 16,8 euroa tunnilta . Neljässä tunnissa ehtii siis saada palkkaa 67, 2 euroa. Jotta voisi tavoitella 1400 euron tuloa, pitäisi tuota keskituntipalkkaa saada noin 85 tuntia kuussa, eli noin 20 tuntia viikossa. Esimerkiksi palvelualoilla työskentelevillä palkka jää kuitenkin paljon alemmaksi. Kympin tuntipalkalla pitää työskennellä jo kokoaikaisesti yltääkseen edes minimiin.


Toki on niin, että vain neljä tuntia työskenteleviä on vähän. Osa-aikaisia on tullut lisää joillain aloilla ns. downshiftaamisen takia. Hyvä palkkaiset pyrkivät vähentämään työtuntejaan saadakseen lisää vapaa-aikaa. Valitettavasti on myös isoja aloja, joilla lisätunteja haluttaisiin lisää, mutta ei saada. Esimerkiksi oman liittoni PAM:n kyselyissä huoli pienipalkkaisten toimeentulosta nousee esiin. Eikä se ole ihme kun juuri palvelualoilla lyhyet tunnit ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus.


PAM:n jäsenten keskuudessa 2019 noin 65 prosenttia koko vähintään kohtuullista huolta toimeentulosta. Reilu kolmannes koki tilanteensa vakavaksi. Kyse ei siis ollut vielä korona-ajasta tai poikkeustilanteesta. Nämä lukemat olivat jo ennen sitä näin suuria.

Jos siis hallitukselta saisi jotain toivoa, niin ensinnäkin vaikuttamista siihen, että työnantajien velvoitetta tarjota kunnollisia palkkoja ja riittäviä tuntiliksoja kiristettäisiin.


Toinen toivomus olisi, että nyt valmistelussa olevassa sosiaaliturvan uudistuksessa tarkasteltaisiin kriittisesti myös sen suurinta kompastuskivea, eli tasoa. Perusturvan tason tuplaaminen ei ole kohtuuton, vaan kohtuullinen vaatimus, mikäli halutaan ihmisten kykenevän järjestämään itselleen säällisen elintason. Lakiin kirjattu vakuutus siitä, että raha kyllä riittää, on vähän turhan lähellä tuntemattoman sotilaan kohtausta, jossa Lahtinen aiheellisesti purnaa laskennallisen ja todellisen nälän väliin jäävää kuilua. "Mees valittaan nälkääs, niin eteesi lyödään semmoinen rätinki, että sulla ei voi olla nälkä!"



Tarjoilijat kuuluvat pienipalkkaisiin ammatteihin. Ilmankos heistä on pulaa. Kuva PxHere.

38 views0 comments

Recent Posts

See All