Toimeentulotuen muinaisjäänne
Annika Saarikko on nyt budjettineuvottelujen kärkeen heittänyt keskustalaisen makupalan äänestäjille: lapsilisät tuplana joulun kunniaksi. Perusteluihin on näin itsekin lapsiperhettä elättäessä helppo nyökytellä hyväksyvästi. Lasten menoista tingitään meilläkin viimeiseksi ja nousevat kulut tuntuvat kukkarossa kun perheessä on kaksi jäsentä, joilla ei ole tuloja. Siinä kohtaa ministeri kuitenkin kompastui, ettei hänellä ole konkreettista esitystä siitä, miten toimeentulotuella olevat saavat tämän tuen.
Tällä hetkellä lapsilisät lasketaan toimeentulotuessa - jonka määrää korotettiin noin kahdellakymmenellä eurolla ja jonka määrä on nyt yksinasuvalla 532,97 € ja yksinhuoltajalla 607,59 € - mukaan tulona. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli niitä korotetaan, leikkaantuu tämä korotus pois toimeentulotuen määrästä. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia tämä korotus ei siis auta, vaan nyt tarvittaisiin ministeriltä esitys lakimuutoksesta tai ainakin väliaikaisesta säädöksestä niin, että tuplalapsilisä ei leikkaisi toimeentulotukea mainitulla tavalla.
Muuten olen sitä mieltä, että toimeentulotuen määrä on liian alhainen ja vaatisi korotuksen. Elämiseen riittävä perusturvan taso olisi noin 1200 euroa ja mahdollinen asumistuki siihen päälle. Parasta toki olisi, että muita ennen toimeentulotukea haettavia etuuksia korotettaisiin niin, ettei sille enää jäisi tarvetta. Tämä on myös toistuvasti ollut erilaisten tutkimusryhmien ja selvitysten johtopäätöksenä. Se, että tästä on kieltäydytty, kuvaa sitä miten tiukassa istuu menneisyyden hämärästä kurkottava ajatus työttömien ja köyhien laiskuudesta ja ahneudesta. Rikkaammat, tai sellaisen urasta haaveilevat, lyövät tässä mielellään vähäosaisempiaan kepillä päähän.
Mutta takaisin lapsilisiin ja toimeentulotukeen. Onko järjestely ikiaikainen ja muuttumaton? Eipä tietenkään.
Lapsilisät eivät alun perin vaikuttaneet toimeentulotuen määrään. On melko irvokasta, että lapsilisillä yrittää nyt ratsastaa keskustalainen Saarikko, kun jäljet lapsilisän leikkaamisesta toimeentulotukea saavilta - eli köyhimmiltä kaikista lapsiperheistä - johtavat neliapilan juurelle. Lapsilisästä tehtiin toimeentulotuessa huomioitava tulo 1993 Esko Ahon ollessa Arkadianmäen kuninkaana. Hänen hallituksensa teki joukon leikkauksia sosiaaliturvaan käyttäen silloin vallinnutta lamaa tekosyynään. Näiden leikkausten jäljet näkyvät edelleen yhteiskunnassamme muuallakin kuin väin tässä kohtaa. Lama-ajan politiikka ajoi valtavan määrän ihmisiä syrjäytymään lopullisesti.
Sosiaali- ja terveysministeriössä leikkaustoimia valmisteli puolestaan niin ikään keskustalainen ministeri Jorma Huuhtanen, joka hyväksyi tämänkin leikkauksen osana "vastuullista talouden pitoa". Huuhtanen ja Aho varmaankin nukkuivat yönsä edelleen mukavasti, mutta köyhissä lapsiperheissä vaikutus kirpaisi 1994 kun tätä laskentatapaa alettiin noudattaa.
Minusta perinteiden noudattaminen on söpöä ja yleensä harmitonta, mutta sitä en ymmärrä, miten tätä lama-ajan kiviriippaa on jaksettu raahata läpi kaikkien näiden vuosien. Nyt olisi oiva paikka hankkiutua siitä eroon. Saarikko voisi halutessaan korjata Huuhtasen ja Ahon virheen, mutta riittäisikö keskustan lapsiperherakkaus sittenkään aivan näin pitkälle? Valitettavasti epäilen sitä.
