Tämä on tehtävä yhdessä

Ihminen on toiminnallaan saanut aikaan valtavan katastrofin, jossa uhattuna ovat ilmasto, luonnon monimuotoisuus, sekä meitä ja muita elättävät ekologiset systeemit. Vaikka olemme onnistuneet sotkemaan asiat, on pilvessä hopeareunus. Me ihmiset olemme ne, jotka voivat muuttaa tätä tilannetta. Siksi meillä on velvollisuus tehdä se mitä tehtävissä on.

Minkään yksittäisen ryhmän hartiat eivät yksin riitä tähän tehtävään. Kyse ei ole siitä kenellä on kirkkain analyysi tai parhaiten hiottu toiminta-ajatus. Kyse on siitä miten ihmiset saadaan mukaan. Väitän, että teoreettista ja teknistä tietoa on jo riittävästi, jotta pääsemme alkuun. Nyt on saatava mukaan ihmiset ja ne, jotka osaavat vaikuttaa ihmisiin. Haluaisin nähdä enemmän sosiologeja ja ihmisten käyttäytymisen tutkijoita tässä ekologisessarintamassa. Heillä on valtavasti tietoa siitä, miten yhteiskuntien ja ihmisten toiminta muuttuu. Ei riitä, että mukana ovat luonnontieteilijät. Tarvitsemme kipeästi mukaan myös humanistit. Ei toistamaan luonnontieteilijöiden viestiä vaan luomaan omaansa. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että on löydyttävä ihmisiä, jotka ovat valmiita luomaan laajoja ja pysyviä verkostoja. Tämä ongelma ei ratkea mieltä osoittamalla, vaikka sekin on ihmisten merkityksellisen toiminnan kokemuksen takia erittäin tarpeellista ja tärkeää. Ekologisen katastrofin välttäminen vaatii vuosien ja vuosikymmenten sitoutumista. Sitä voi auttaa lyhyemmissäkin pätkissä, mutta silti tarvitaan ne, jotka pitävät rakenteen kasassa. Heidän tehtävänsä on kaikkein vaikein. Siihen ei niinkään tarvita parasta saatavilla olevaa tieteellistä tietoa, vaan jotain paljon arvokkaampaa. Kykyä saada ihmiset toimimaan yhdessä ristiriidoista huolimatta. Laaja ja tehokkaaksi viritetty verkosto tarvitaan siihen, että saadaan aikaan todellista yhteiskunnallista painostusvoimaa. Juuri sen puute on tehnyt mahdolliseksi sen, että kymmeniätuhansia ihmisiä voi vaatia jotain ja se vaatimus ohitetaan päätöksenteossa olankohautuksella. Perinteinen järjestäytyminen on välttämätöntä, vaikka se ei olekaan muodikasta.

Ja lopuksi haluan muistuttaa siitä, että tässä kamppailussa ei pidä olla liian nirso yhteistyökumppaneiden suhteen. En tarkoita, että tulisi liittoutua niiden kanssa, joille ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyys. Sellaisesta voi seurata vielä paljon nykyistä vaarallisempi tilanne. Tarkoitan sitä, että on pakko sietää erilaista ajattelua ja mielipide-eroja, poliittisia ideologioita ja myös erilaisia toimintatapoja. Ennen kaikkea on vältettävä antamasta sitä viestiä, että tämä olisi vain jo valmiiksi hiotun valiojoukon tehtävä ja etuoikeus. Emme tarvitse ilmastoeliittiä. Tarvitsemme massaliikkeen, joka määrätietoisesti muuttaa asioita tultuaan itse tietoiseksi siitä, että muutos on kaikkien edun mukaista.