Suomalaista naiiviutta

Minusta on tavallaan herkullista seurata keskustelua, jonka Turkin reaktio Suomen Nato-jäsenyyteen on nostattanut. Viattomasti arvellaan, että sotilasliitossa hyvä käytös ja sääntöjen noudattaminen olisivat tärkeämpiä kuin sotilaallinen kapasiteetti ja strateginen sijainti.

Tehdäänpä tähän alkuun pieni vertailu Suomen ja Turkin painoarvosta:

Aktiivipalvelussa on Suomessa 12 000 henkilöä. Turkissa 425 000.

Armeijan budjetti Suomessa on noin 2 miljardia. Turkissa noin 19 miljardia.

Ydinaseiden määrä Suomessa 0. Turkissa 90, joista 40 on Turkin omassa hallinnassa.

Edit: Turkissa olevista ydinaseista tuli minulle pari kyselyä. Käytin tässä lähteenä Wikipedian artikkelia Turkin armeijasta. Siinä kerrotaan tarkemmin ilmavoimien yhteydessä näistä ydinaseista ja niiden käytöstä näin: Turkki on yksi viidestä Naton jäsenvaltiosta, jotka ovat osa sen ydinaseidenjakopolitiikkaa yhdessä Belgian, Saksan, Italian ja Alankomaiden kanssa. Incirlikin lentotukikohdassa on yhteensä 90 B61-ydinpommia, joista 40 on varattu Turkin ilmavoimien käyttöön ydinselkkauksen varalta, mutta niiden käyttö vaatii Naton hyväksynnän.

Maan pinta-ala: Suomi 338 440 km², Turkki 783 562 km²

Väestö: Suomi 5,5 miljoonaa, Turkki 84 miljoonaa

Lisäksi Turkilla on läheiset suhteet Venäjään ja se on ollut Naton jäsenmaa vuodesta 1952.

Tuossa ovat ehkä tärkeimmät syyt siihen, miksi Nato valitsee mieluummin Turkin kuin Suomen, mikäli tällainen pakko tulisi eteen. Sillä, että suomalaiset ovat hyvätapaisia ja noudattavat kiltisti sääntöjä, ei tässä pelissä ole juurikaan painoarvoa. Sillä sen sijaan on, mikä on alueiden geopoliittinen merkitys (tässäkin suomi jää armotta kakkoseksi) tai millainen painoarvo niillä on maailman turvallisuuspolitiikassa.

Minusta on herkullista, että Suomi pääsi heti alusta lähtien kiinni Naton sisäisen dynamiikan ytimeen. Nato ei ole mikään kiva Mustanaamiokerho, jossa pärjäillään reiluudella ja hyvällä käytöksellä. Sitä hallitaan sotilaallisten uhkakuvien ja voimatasapainon kautta. Rauha on sille vain aikaa jota voi käyttää varustautumiseen seuraavaan sotaan.

Kun Suomelle nyt tarjotaan jäsenyyttä sillä ehdolla, että luovutamme kurdit ja heidän oikeutensa ehtona jäsenyydelle, pääsemme heti kiinni pelin henkeen. Jatkossakin vastaan tulee aivan yhtä vaikeita valintoja, joissa joudumme vastakkain sen kanssa, ettemme ehkä sittenkään voi ylläpitää oman erinomaisuutemme illuusiota. Itse toki toivoisin, että ihmisoikeudet ja periaatteet olisivat vahvempia, mutta koska Nato-keskustelussa ei niitä ole aikaisemminkaan nostettu kysymykseksi, en elättele suuria toiveita. Suomi on ennenkin antanut periksi oman etunsa takia ja kun tälle Nato-tielle on lähdetty, lienee valtion johdon nyt vain kuljettava sitä. Tien päässä vain ei sittenkään taida olla se ylevien läntisten arvojen ihmemaa.

Montako kurdia on kohtuullinen hinta Suomen Nato-jäsenyydestä? Kuva Wikipedia.