Sunnuntailisistä

Vihreiden puoluekokouksessa tänä viikonloppuna on käsittelyssä puolueen uusi poliittinen ohjelma. Sitä on mielenkiintoista lukea. Voit katsoa sen kokonaisuudessaan täältä. Mukaan mahtuu jatkokehittelemisen arvoisiakin linjauksia, mutta työelämän tulevaisuuden vihreä malli sinertää pahasti. Vihreiden linja kosiskelee vahvasti paikkaa porvarihallituksesta, sillä sellaiseen se sopisi.

Sinänsä kun tässä yhteiskunnassa on pelattava rahalla, ei ole paha juttu, että ihmisillä on työtä, josta sitä rahaa hankitaan. Puhe työstä parhaana sosiaaliturvana on aika falskia - sehän rinnastaa palkan ja sosiaaliturvan - mutta niin on sekin, että halutaan nostaa perheellisten ihmisten työllisyysastetta ja poistaa sunnuntailisä. Tätä vielä perustellaan joustoilla. En itsekään ymmärtänyt miksi kaikki vanhemmat pitivät viikonlopputöitä niin vastenmilisinä tai miksi lasten lomien järjestäminen oli muka niin iso juttu. Luulin, että kaikki tällainen oli jo ajat sitten järjestetty perheille parhain päin. Kaikkihan kuitenkin puheissaan korostivat perheiden merkitystä ja arvoa. Kun sitten itse sain lapsia, tajusin että kissan viikset. Ketään ei kiinnosta sovittaa yhteen perheiden ja työn ristiriitaisia vaatimuksia. Kun saat lapset, saat 100 % vastuun ja hyvin vähän apuja. Vanhempien luovuudella tässä mennään, ei yhteiskunnan joustoilla.

Vihreiden sunnuntailisän poistoesitys tuntuu eityisen pahalta, koska se ohittaa perustelematta kaikki ne perusteet, jotka tuolla lisällä on. Yksi merkittävä on juuri se, että se kannustaa työnantajia vähentämään sunnuntaitöitä, mikä taas lisää työntekijöiden mahdollisuuksia viettää aikaa lastensa kanssa. Jos näin ei tehdä, on vaihtoehtona maksaa tuosta työstä kunnon korvaukset. Taloudellinen kannustin toimii tässä perheiden hyväksi. Lapset eivät voi tuosta vain siirtyä 24/7-yhteiskuntaan, ellei sitten ole suunnitteilla myös massiivinen koulu-uudistus. Pyhäkoulu saisi uuden merkityksen.

Huonoon suuntaan näyttää menevän myös samassa kohdassa tehty esitys paikallisen sopimisen lisäämisestä, mutta siitä kirjoitan joskus toiste. Siitä kuitenkin haluan muistuttaa, että jo nyt on täysin sallittua sopia TES:iä paremmat ehdot. Esimerkiksi lyhentää työaikaa, parantaa palkkoja tai muuten tehdä parannuksia työehtoihin. Koska viimeksi törmästi tilanteeseen, jossa työnantaja käytti tätä oikeuttaan? Itku paikallisesta sopimuksesta tähtää vain yhteen tavoitteeseen: palkkojen polkemiseen. Siksi siihen keskusteluun ei todellakaan pidä lähteä.

Näin alkaa laadukas sunnuntai. Kuva Piqsels.