• Tiina Sandberg

Sosiaaliturva uudistuu, mutta miten?

Nyt kun Sote on saatu jonkilaiseen päätökseen, on vuorossa Peto - perusturvan ja toimeliaisuuden uudistus. Toteuttajat ovat tosin lyhentäneet tuon uudistuksen soveliaampaan muotoon TOIMI. Minusta Peto olisi reilumpi valinta.


Peto on siirtynyt vaiheeseen, jossa käydään keskustelua suomalaisen perusturvan järjestelmän perusteista. Siis siitä, millaisten oletusten pohjalta uudistusta aletaan toteuttaa. Näistä käsityksistä on kirjoitettu nyt yhteenveto: Vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuudenrajat sosiaalipolitiikan uudessa paradigmassa.

Uteliaana luin julkaisun saadakseni käsitystä siitä, mitä uudistukselta on odotettavissa. Toki myönnän, että olen asenteellinen tätä projektia kohtaan. Ennakko-oletukseni on, että nykyisestä mallista mennään kohti entistä enemmän velvollisuuksia painottavaa mallia samalla yksinkertaistaen sitä ja todennäköisesti päädytään jonnekin Englannin yleistuen (Universal Credit) mallin tapaiseen kaaokseen. Toki olen tässä erittäin mielelläni väärässä.


Tämä julkaisu on kirjoitettu tutkijoiden toimesta. Siinä ei kuulu ollenkaan niiden ääni, joita mahdolliset uudistukset koskevat. Näitä ihmisiä kohdellaan tekstissä massana, jossa toki on eroja. Näitä eroja pyritään sitten sosiaaliturvalla tasaamaan, mutta pohdinta vastuiden merkityksestä halutaan tuoda mukaan keskusteluun. Pekka Kuusi nostetaan ansaitusti esiin, mutta hänen edelleen nousee Fukuyama ja vähintään rinnalle myös Kant.


Kuvauksessa sosiaalipolitiikan kehityksestä esitetään hyvin karsittu ja mielestäni naivi kuvaus, jota tämä lainaus hyvin tiivistää. "Yhteisyyden ja keskinäisen luottamuksen tunteen vahvistuminen johti askel askeleelta siihen, että paikallisten ja työpaikkakohtaisten järjestelyjen tilalle tuli valtakunnallisia organisaatioita ja vähitellen kattavaa lainsäädäntöä."

Mikäli olette lukeneet Päivi Uljaksen tutkimuksia, tiedätte hyvin, ettei tämä vastaa suomalaisen sosiaaliturvan rakentamisen historiaa. Se ei perustunut luottamukseen ja hyvään yhteishenkeen, vaan vaati valtavia kamppailuja uudistusten saattamiseksi voimaan. Vastakkain olivat, hyvin lyhyesti ilmaisten, vasemmistolaiset vaatimassa parannuksia ja oikeisto niitä vastustamassa. Yleislakosta alkaen tarvittiin massiivisia joukkovoiman näyttöjä, jotta muutokset saatiin pakotettua voimaan. Tämän ohittaminen jo keskustelun alussa on minusta huolestuttavaa historiattomuutta. Fukyaman henki toki saattaa selittää tällaisen historiattomuuden.

Konkreettiset viittaukset yksilön vastuun korostamiseen on ripoteltu huolella mietittyinä ripauksina muun tekstin sekaan, mutta ne ovat kyllä mukana:


"Suomalaista sosiaalipolitiikkaa on leimannut oikeuksien korostaminen yhteisvastuun kustannuksella ja utilitaristinen seurausetiikka velvollisuus- ja sopimusetiikan kustannuksella. Arvokeskustelu oikeuksien, tasa-arvon ja yhteisvastuun yhteensovittamisesta sosiaaliturvassa on ollut vähäistä."


"Oli lähes epäkorrektia kysyä, mikä on yksilön vastuu hänen tekemistään valinnoista. Tämä puoli sosiaalieettisessä keskustelussa on edelleen ohutta. Yhteisvastuun käsitteestä ei ole päästy siihen olennaisesti liittyvään yksilöiden vastuuseen itsestään ja toisistaan sekä vastuuseen liittyvään vastavuoroisuuteen."


"Huoltosuhteen heikkeneminen kasvattaa sosiaalimenoja ja pandemian sekä talouspakotteiden talouteen luomat lisäpaineet ovat erityisenä haasteena tulevina vuosina. Teknologinen kehitys muuttaa työn, perhe-elämän, asioinnin ja tiedonvälityksen sekä kansalaistoiminnan puitteita kiihtyvällä vauhdilla." Yleinen puhe solidaarisuudesta ja ekologisesta vastuusta on nostettu etualalle. Ne ovat molemmat mukavampia teemoja ja helpommin puolustettavissa, mutta mitä ilmeisemmin ajatuksena on, että jostain on myös tingittävä. Tämä tuo keskusteluun vahvan uusliberaalin pohjavireen ja saa miettimään onko realistista edes odottaa muutta. Viimeisten vuosikymmenten ajan uudistukset ja parannukset ovat aina tarkoittaneet tinkimistä kustannuksista kaikkein heikoimpien kustannuksella.


Valitettavasti näyttää siltä, että tämäkin uudistus asettuu samoille raiteille. Vaikka itse uskon sekä pandemian että Ukrainan sodan osoittavan vääjäämättä ilmeisiä heikkouksia uusliberalistisessa politiikassa, eivät ne ehkä enää ehdi vaikuttaa tämän hankkeen toteutukseen. Kun seuraava oikeistohallitus saa ensi vuonna käsiinsä tämän aloitteen, se tulee ajamaan sen läpi ennätyksellisen nopeasti ja tehokkaasti.


Paitsi jos käytetään sitä ainoaa voimaa, joka tavallisilla köyhillä ihmisillä yhä edelleen voisi olla käytössään. Joukkovoimaa.



Tässä vaaditaan pääsyä pois palkkakuopasta. Siltä nousulta vietiin ensin tikkaat pois pandemian takia, nyt sodan varjolla.

54 views0 comments

Recent Posts

See All