Sodat loppuvat sopimalla

Kun nyt puhutaan siitä, että neuvotteluihin suostuminen tai sopuratkaisu, olisi tappio Ukrainalle ja oikea ratkaisu olisi jatkaa sotimista, niin haluaisin vain muistuttaa, että on äärimmäisen harvinaista, että sota loppuisi muuten kuin neuvottelupöydässä.

Sotimisella on tapana jatkua niin kauan kuin osapuolet uskovat mahdollisuuksiinsa ja sekä sotilaita että aseita riittää. Kun tämä raja on ylittymässä, alkaa neuvottelu kiinnostaa. Näin päättyi esimerkiksi meille rakas talvisota. Neuvotteluissa Suomi ei päässyt sanelemaan rauhanehtoja, vaan joutui ottamaan vastaan Neuvostoliiton sanelemat ehdot. Stalin ei vaivautunut paikalle, koska tiesi, ettei Suomella ollut vaihtoehtoja ja että sota oli joka tapauksessa tulossa loppuunsa.

Talvisotaa voi siis tältä osin pitää esimerkkinä siitä, miten rauhanneuvottelut olisi ollut syytä aloittaa aikaisemmin. Tosin kyllähän sitä olikin jo yritetty. Hella Wuolijoki oli jo vuoden 1939 lopulla kertonut voivansa yrittää yhteyttä Neuvostoliittoon Aleksandra Kollontain kautta. Kollontai oli tuolloin Tukholmassa Neuvostoliiton suurlähettiläänä. Nämä kaksi rauhan naista onnistuivatkin laittamaan liikkeelle ketjun, joka johti siihen, että keväällä 1940 alettiin käydä neuvotteluja tosissaan. Lopulta rauha solmittiin Suomelle raskain ehdoin 12. maaliskuuta.

Nyt myös Ukrainan ja Venäjän välille tarvitaan ehdottomasti neuvotteluyhteys. Jossain vaiheessa neuvotteluihin kuitenkin päädytän, joten niiden valmisteleminen ja yhteyden avaaminen olisi kaikkien etu. Se säästäisi ihmishenkiä molemmilla puolilla nopeuttaessaan rauhan solmimista. Mistä löytyisivät nyt ne rauhan naiset, tai miksei miehetkin, jotka tekisivät nyt tämän tärkeän aloitteen?

Hella Wuolijoki toimi sodan jälkeen Yleisradion pääjohtajana. Kuva Yle.