Raukoilla rajoilla

Suomi on tähänkin asti ollut Euroopan laidalla. Se on kuitenkin voinut hyödyntää sijaintiaan niin, että se on samalla ollut myös maa, jonka läpi ovat kulkeneet niin Venäjän rahdit kuin kiinalaiset lentomatkailijatkin. Rajalla oleminen on ollut tuottoisaa ja välillä suorastaan elinehto. Nyt tuo asema uhkaa kadota.

Pekka Visuri kertoi Arja Alhon haastattelussa Ydin-lehden Sota & Rauha julkaisussa näkemyksiään juuri tästä rajalla olemisesta. Hän nosti esiin ajatuksen muurista, joka on rakentumassa Euroopan ympärille. Eurooppa on jo pitkään rakentanut linnakettaan. Sen ulkorajoilla on ollut paljon esteitä etenkin ihmisten liikkumisen rajoittamiseksi, mutta myös erilaisten kaupan rajoitteiden muodossa.

Muuri voi olla hyvä juttu keskusalueille, jotka nauttivat sen suojasta, mutta reuna-alueille, niille, jotka ovat muurin katveessa ei. Muurin vieressä oleva jää sivuun ja näivettyy. Sen kautta ei kulje kauppa vaan suunta on ainoastaan keskusta kohti, jonne on pitkä matka. Tästä syystä Suomen tulevaisuudelle sellainen skenaario, jossa jäämme Venäjän suljetun rajan kylkeen, on huono.

Monet ajattelevat, että Ukrainan sota ja sen aiheuttama poikkeustilanne olisi lyhytaikainen tapahtuma. Jotain, joka menee ohi parissa vuodessa. En itse ajattele ollenkaan niin. On ilmeistä, että nyt tapahtuvilla asioilla on vaikutuksia vuosikymmenien päähän. Jo pelkästään kaupan rajoitteiden poistaminen ottaa vuosia ja vaatii paljon neuvotteluja. Ei ole ollenkaan selvää, että Venäjäkään olisi kovin innoissaan niitä purkamassa, joten tuskinpa kauppasuhteemme palautuvat entiselleen pitkään aikaan.

Tätäkin pahempaa on minusta kuitenkin se, miten kauas ajaudumme henkisesti toisistamme. Toiseuden kuilu on vaarallinen paitsi siksi, että se estää kommunikaatiota, joka naapurimaiden välillä mielestäni välttämätöntä, myös siksi että se mahdollistaa viholliskuvien ja katkeruuden kasvun. Sellaiseen meillä ei olisi varaa, mikäli pyrimme kohti rauhallisempaa tulevaisuutta.

Taloudellisesti joudumme kohtaamaan isoja haasteita kun sellutehtaamme sulkeutuvat, öljy ja kaasu pitää tuoda jostain muualta ja kaupankäyntimme hankaloituu. Vaikka kaikki nämä ovat sellaisia muutoksia, joita tarvitsemme matkalla kohti kestävämpää tulevaisuutta, olisi minusta tärkeää pystyä tekemään nämä muutokset niin, että niistä huolimatta ihmisten työpaikat ja toimeentulo voidaan turvata. Nyt kun maailman talous oli jo muutenkin syöksymässä alhoon ilman tätä sotaakin, vaikuttaa siltä, ettei tähän tulla yltämään. Edessä vaikuttaisi olevan myös seuraava iso lama. Toivottavasti se ei tule syöksemään meitä entistä kaoottisempaan tilanteeseen.

Kuva Piqsels