Rauha on ainoa vaihtoehto
Vietin juhannukseni Madridissa keskustellen Natosta rauhanaktivistien kanssa. Heitä oli saapunut Peace Summit tunnuksen alla paikalle kaikkialta maailmasta. Naton rooli kun ei enää nykyään rajoitu pelkästään Pohjoiselle Atlantille.
Yhdysvallat ei aikoinaan perustanut Natoa hyvää hyvyyttään. Se luotiin työkaluksi vahvistuvaa Neuvostoliittoa - joka oli juuri viimeistelemässä omaa ydinaseohjelmaansa - ja myöhemmin Varsovan liittoa vastaan. Kyse on puhtaasta sotilaallisesta vallasta ja sen hallinnasta. Suomessa yritetään puhua Natosta puolustusliittona, mutta se käyttää itse itsestään nimenomaan määrettä sotilasliitto.
Kun Natolta hävisi Neuvostoliiton mukana päävastustaja, joutui järjestö etsimään uutta identiteettiä. Sellainen löytyikin hetkeksi terrorismista kun 2001 terroristit kaappasivat neljä matkustajakonetta ja lensivät ne muun muassa päin World Trade Centerin kaksoistorneja. Tämä kostettiin Yhdysvaltojen puolelta aloittamalla yhdessä muiden Nato-maiden kanssa hyökkäys Afganistaniin.
Terroristien jälkeen Nato on kuitenkin palannut juurilleen. Nyt se pyrkii ennen kaikkea vahvistamaan sotilaallista läsnäoloaan muuallakin kuin pohjoisella Atlantilla. Tähän tähtää myös tänään alkavassa huippukokouksessa käsiteltävä 360 asteen puolustusvalmius. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että Nato voi jatkossa toimia missä tahansa ja koska tahansa kaikkialla maapallolla.
Erityisen päättäväisesti saarretaan nyt Venäjän lisäksi Kiinaa, joka voisi mahdollisesti tulevaisuudessa nousta uhkaamaan Yhdysvaltain asemaa maailman johtavana poliittisena toimijana ja taloutena. Tämä näkyy Etelä-Kiinanmeren militarisoimisella. Tällä hetkellä Taiwan on jo saanut Major non-NATO ally-maan statuksen vuonna 2003 ja tätä statusta Nato on käyttänyt ahkerasti hyväkseen kasvattaakseen jänniteitä alueella. Nyt Madridissa kokoontuvat myös Aasian puolustukselle tärkeät liittolaiset kuten Australia, Etelä-Korea, Japani ja Thaimaa. Niiden rooli on ratkaiseva kun Nato pyrkii vahvistamaan läsnäoloaan alueella.
Naton toiminta ei ole vähentänyt paineita sotilaalliseen yhteenottoon aikaisemmin, eikä se tee sitä nytkään. Päinvastoin vaarana on, että tällainen sotilaallisen valta-aseman tavoittelu johtaa avoimeen yhteenottoon myös Aasiassa. Tätä tilannetta ei voida ratkaista sotilaallista voimaa lisäämällä vaan ainoastaan etsimällä sen tilalle diplomaattisia ratkaisuja jännitteiden purkamiseen. Tämä on kuitenkin Yhdysvalloille hankala vaihtoehto, koska pitääkseen valta-asemansa, sen pitäisi kyetä vastaamaan Kiinan taloudelliseen kilpailuun, eikä tämä tunnu nyt sujuvan kovin hyvin. Siksi sotilaallinen varustautuminen, johon Yhdysvalloilla ja Natolla on paremmat mahdollisuudet, nousee etusijalle.
Sotilaallinen varustautuminen lisää kuitenkin riskejä ja mahdollistaa pahimmillaan myös ydinaseiden käytön. Tämä ei mitenkään voi olla ihmiskunnan etu asettaa meidän kaikkien tulevaisuuden vaakalaudalle. Vaikka Clausewitz väittää sodan olevan politiikan jatkamista toisin keinoin (Sivumennen sanoen tämä lienee suosituin sitaatti hänen kirjastaan Sodankäynnistä lähinnä siksi, että se tulee heti kirjan alussa. Laiskempikin amatöörisotatieteilijä jaksaa varmasti lukea tätä kirjaa ainakin siihen asti.) Ei tuota pitäisi ottaa itsestään selvyytenä tai profetiana. Mielestäni paljon kiinnostavampi päätelmä Clausewitzilta on se, että sotaa tulee välttää mikäli poliittisilla keinoilla päästään haluttuun lopputulokseen. Juuri tähän pitäisi nyt keskittää voimia. Poliittisten keinojen käyttöön sodan välttämiseksi.
Vaikka sodan juuret ovat politiikassa, voidaan tuota politiikkaa muuttaa ja löytää keinoja sodan välttämiseen. Rauhanpolitiikka tuskin jatkuu sodalla. Ja siinä olisi meille ulospääsy tästä kierteestä. Valitettavasti tästä tuskin puhutaan ainakaan tässä Naton huippukokouksessa tai kovin pian sen jälkeenkään. Tarvitaan vielä paljon rauhantyötä ennen kuin asiat taas alkavat muuttua parempaan. Toivottavasti mahdollisimman monet päättävät tehdä tätä työtä siitäkin huolimatta, ettei se juuri nyt ole kovin suosittua. Sitä on tehtävä päättäväisimmin juuri silloin kun sen tekeminen on kaikkein vaikeinta, koska juuri silloin myös sen tarve on suurin.
Carl von Clausewitz koko komeudessaan.