• Tiina Sandberg

Puheeni Natosta kommunistipuolueiden tapaamisessa 2.6.2022

Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen. Sama myllerrys, joka alkoi jo koronan aiheuttamasta pandemiasta, on jatkunut ja muuttanut muotoaan. Monet ovat viitanneet puheenvuoroissaan Naomi Kleinin Tuhokapitalismin nousu kirjaan. On todella ilmeistä, että maailman mullistuksia on käytetty ja käytetään jatkossakin kapitalistein ja valtaapitävien eduksi oikeuttamaan päätöksiä, joita normaalitilanteessa ei hyväksyttäisi.


Erinomainen esimerkki tästä on prosessi, jossa suomalaisten asenteet Nato-jäsenyyttä kohtaan käännettiin päälaelleen vain muutamassa viikossa. Ilman pohjustusta tämä ei kuitenkaan onnistunut.


Suomi on toki ottanut askeleita kohti Nato-jäsenyyttä jo vuosikymmenien ajan. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on ollut selvää, että poliittista valtaa käsissään pitäneillä porvarillisilla puolueilla on ollut vakaa tavoite edetä tähän suuntaan. Suomen poliittinen johto on vuosikymmeniä puhunut Nato-optiosta, eli siitä että Suomi voi halutessaan koska tahansa liittyä Natoon hyvinkin lyhyessä ajassa.

Suomi on tiivistänyt suhteitaan sotilasliittoon vaiheittain. Tärkein askel otettiin 2014 kun Suomi solmi isäntämaasopimuksen Naton kanssa. Tuosta hetkestä lähtien Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on ollut vähintäänkin kyseenalaista.


Vuoden 2014 päätökseen solmia Isäntämaasopimus vaikuttivat Venäjän toimet Itä-Ukrainassa ja Krimillä. Kun Venäjä hyökkäsi helmikuun lopussa Ukrainaan, oli luotuna keskustelu ja perusteet, joiden käyttöä porvarilliset puolueet ja niiden tukijat eivät arastelleet. Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen kohdistumisesta myös Suomeen oli luotu vahva pelote vähintään vuoden kestäneellä mediaoperaatiolla. Sodan uhalla pelotellut ihmiset hyvin laajalla poliittisella kentällä reagoivat pelkoon vaatimalla turvaa ja toimenpiteitä ja Naton kannattajat hyödynsivät tämän mahdollisuuden.

Erilaisissa kyselyissä näkyi selkeä muutos jo siinä vaiheessa kun mediassa alettiin luoda Venäjäpelotetta. Kun vielä 2021 joissain kyselyissä Natoa vastustavien määrä oli yli 50 % laski se vuoden 2021 loppua kohti 40 % samalla kun Natoa kannattavien määrä alkoi nousta. Venäjän hyökkäys keikautti numerot päinvastaiseksi ja tällä hetkellä Nato kannattaa kyselystä riippuen vähintään 70 % suomalaisista. Vastustajien määrä on painunut lähelle kymmentä prosenttia.

Tässä poliittisessa tilanteessa myös monen vasemmistolaisen poliitikon mieli muuttui. Natosta tuli tärkeä kysymys ajatellen seuraavia eduskuntavaaleja, jotka pidetään Suomessa keväällä 2023. Natoa vastustamalla oli vaarassa menettää merkittävästi kannatusta ilmapiirin muututtua. Niinpä myös Sosialidemokraatit ja Vasemmistoliitto muuttivat aiemmat kielteiset kantansa.

Vasemmistoliitto linjaa tosin puolueen virallisen kannan Natoon vasta kesäkuun 10.-12. pidettävässä puoluekokouksessaan, mutta hallituksessa se ilmoitti, ettei tule vastustamaan Suomen Nato-hakemusta. Näin se petti oman periaateohjelmansa, jolla se aikanaan lähti nykyiseen hallitukseen. Alunperin Nato oli kynnyskysymys hallituksessa toimimiselle, mutta tämä kysymys ohitettiin tilanteen muuttumiseen vedoten.


Suomen kommunistinen puolue on jäänyt käytännössä yksin vastustamaan Nato-jäsenyyttä Suomen puoluekentän vasemmalla laidalla. Lisäksi Natoa vastustetaan joissain äärioikeistolaisissa pienpuolueissa ja kysymys jakaa Perussuomalaista puoluetta.

Monesti kevään aikana mielen on vallannut epäusko siitä miten kevyesti ja periaatteettomasti aiemmin vahvasti rauhan ja solidaarisuuden puolesta liputtaneet toverit ovat voineet yhdessä yössä hylätä periaatteensa ja alkaa kannattaa militarismiin perustuvaa turvallisuutta. On käynyt hyvin selväksi, miten harvalla on rohkeutta asettua yleistä mielipidettä vastaan ja argumentoida rauhallisesti rauhan puolesta silloin kun rauha ei enää olekaan itsestään selvyys.

Suomen poliittinen johto on sitonut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tiiviisti Yhdysvaltoihin ja Natoon. Aiemmin omaan puolustukseensa luottaneesta valtiosta olemme siirtyneet Yhdysvaltojen valtapiiriin tavalla, joka on ristiriidassa politiikkamme perinteisten linjojen kanssa.

Puolustusmenojamme on kasvatettu niin, että niiden kattamiseen tarvitaan tulevaisuudessa, etenkin mikäli talouden negatiiviset uhkakuvat toteutuvat, leikkauksia valtion muihin menoihin. Näitä leikkauksia ei tulla tekemään markkinoiden ja pääoman kustannuksella vaan maksajana ovat jälleen ihmiset, jotka ovat kaikkien heikoimmassa asemassa. Näin vaarannetaan Suomen sisäpoliittinen vakaus.

Talouden näkymiä synkentää se, että normaalit kauppasuhteet Venäjään on jäädytetty kun Suomen ja Venäjän raja on suljettu raja määrittelemättömäksi ajaksi. Kauppa, joka aikaisemmin oli tärkeää koko Suomelle ja etenkin sen itäisille osille, on loppunut. Suomalainen teollisuus jää ilman maakaasua, rautatiekuljetukset eivät enää kulje satamiemme kautta, venäläiset ja kiinalaiset matkailijat eivät suuntaa Suomeen jne. Nato-jäsenyyden taloudelliset vaikutukset ovat Suomessa paljon suoria sotilasmenoja suurempia.

Samaan aikaan Suomi pelaa vaarallista uhkapeliä ulkopolitiikassa, joka ei enää perustu hyviin naapuruussuhteisiin vaan ydinasepelotteeseen ja Naton ”ydinasesateenvarjon” alle pääsyyn. Sitoutuminen Natoon tekee vaikeaksi sellaisen aktiivisen rauhanpolitiikan, josta Suomi aiemmin tunnettiin. On myös edelleen täysin auki se, suostuuko hallitus solmimaan Naton kanssa jäsensopimuksen, joka mahdollistaa sekä ydinaseiden että Naton sotilastukikohtien tuomisen Suomen maaperälle. Geopoliittisista syistä tällaiset rajoitukset on muilla Naton Skandinavian jäsenmailla ja myös Ruotsi asetti tästä reunaehdot jäsenneuvotteluissaan.

Suomen kommunistinen puolue jatkaa toimintaa Natoa vastaan rauhan puolesta myös tässä vaikeassa tilanteessa. Tässä meille on suureksi avuksi kaikkien teidän järjestämänne toiminta Natoa vastaan ja ylipäätään kansainvälinen vasemmistolainen rauhanliike. Vaikka tilanne Suomessa näyttää tällä hetkellä synkältä on meille ilmaantunut lisää aikaa kamppailuun sekä jäsenyydestä että mahdollisen jäsensopimuksen ehdoista.

Pyrimme käyttämään Turkin omista suurvaltapyrkimyksistään käsin antamaa aikalisää hyväksemme samoin kuin se tarjoamia raadollisia näkökulmia siihen valtapoliittiseen peliin, jota Natossa käydään. Ainakin vasemmistolaisille on Nato-myönteisyydestä huolimatta vaikea pala nieltäväksi tinkiminen Turkin ehtojen mukaan kurdien oikeudesta suojeluun. Muillekin itsenäiseen ajatteluun kykeneville on havahduttavaa huomata, että jopa Nato-jäsenhakemuksen jättäminen vaatii Suomea luopumaan itsemääräämisoikeudestaan joissakin asioissa. Nato jäsenyyden tärkeimpänä perusteluna oli kuitenkin se, että ei voitu hyväksyä sitä, että Venäjä mahdollisesti tämän nyt auenneen ikkunan ohi mentyä rajoittaisi Suomen mahdollisuutta Nato-jäsenyyden hakemiseen. On nähtävissä, että keskustelun laajetessa kysymys jäsenyydestä myös monimutkaistuu ja monien paine palata aikaisempaan kantaansa kasvaa. Tässä on poliittisen vaikuttamisen mahdollisuus, johon haluamme puolueena tarttua ja edetä tässä erittäin vaikeassa tilanteessakin määrätietoisesti kohti tavoitteitamme ja rauhan ja solidaarisuuden vahvistamista.

Sotilaallinen liittoutuminen ei meille ole vaihtoehto, emmekä usko, että aseilla vahvisteta rauhaa. Meidän tiemme perustuu nyt ja tulevaisuudessa diplomatiaan, neuvotteluun ja sodanuhan vähentämiseen aktiivisilla poliittisilla ja muilla toimilla.



33 views0 comments

Recent Posts

See All