Pidetään luonto ja raha erillään toisistaan

Oletteko kuulleet väitteen, että luontoa suojeltaisiin jos sillä olisi arvo? No niin minäkin. Minusta se on lähinnä skeidaa. Idea tässä on se, että kun resurssilla on hinta, miettii yritys kaksi kertaa onko sen kuluttaminen varmasti tarpeellista. Paljon suurempi ongelma on minusta kuitenkin se, mitä se tekee luontosuhteellemme.

Ihmisiä huolestuttaa enemmän taloudellinen velka kuin ekologinen velka. Se kertoo ajatusharhoistamme. Koska kykenemme keksimään asioita ja vietämme ikämme lukittuina samaan muutaman litran vetoiseen luukammioon aivojemme kanssa, emme pääse pakoon ajatuksiamme. Valitettavasti ne eivät läheskään aina ole meille suotuisia ja aika usein ne vievät meitä kuin pässiä narussa.

Ihmisen on vaikea muuttaa ajatuksia, jotka ovat päässeet asettumaan pääkoppaan. Suuri osa näistä ajatuksista tulee muilta ihmisiltä ja ympäröivästä ihmisyhteisöstä. Vaikka kuvittelemme tekevämme päätöksemme vapaasti ja ajattelevamme yksilöllisesti, ei tämä ole totta. Sekin on mielemme tuottama harha. Tosiasiassa ajatteluumme syöpyvät ympäröivien ihmisten, ja tietenkin myös ammoin kuolleiden, ajatukset, joita kuulemme toistuvasti.

Yksi tällainen ajatus, joka on muuttunut luonnolliseksi toiston myötä ja jonka perinpohjainen kyseenalaistaminen on meille vaikeaa, on usko talouteen luonnonvoimana. Jos ihmiseltä kysytään suoraan uskooko hän näin, pitää hän kysymystä naurettavana. Silti valintatilanteessa hän edelleen toimii tästä ajatuksesta käsin ja päätyy pitämään taloudellista velkaa (varsinkin omaansa) ekologista velkaa merkittävämpänä.

Kun tämä on tilanne, herää tietenkin tärkeä kysymys siitä, miten tämä asiantila voidaan muuttaa. Sillä muutettava sitä on, mikäli aiomme jäädä henkiin.

Minusta yksi merkittävä askel olisi toimia päinvastoin kuin tuossa alussa esitin. Luontoa ei pidä lähteä arvottamaan taloudellisesti. Eläinten ja kasvien hyötyä ei pidä laskea rahassa. Jonkin kasvin tuottaman syöpälääkkeen arvoa ei pidä esittää sen arvona. Kaikki tällainen toiminta normalisoi kapitalismia entisestään ja ulottaa sen tiloihin, joihin se ei vielä ole itseään saanut juurtumaan. Ja kun se pääsee sinne, kasvaa sen valta entisestään ja sitä vaikeampaa siitä on päästä eroon.

Paljon parempi lähestymistapa on toteutettu esimerkiksi Ecuadorissa. Siellä Äiti Maan, eli Pacha Maman, olemassaolon oikeus on kirjattu perustuslakiin. En tiedä onko tuota kirjausta vielä testattu oikeudessa, mutta näen sen silti oikeana suuntana. Ehkä tätä kautta on jopa mahdollista alkaa kyseenalaistaa koko kapitalistista järjestelmää ja siirtää katse luontoon. Sen säilyttämisen nousu tämän talous järjestelmän säilyttämisen edelle on ehdoton edellytys niin meidän kuin valtavan monien muidenkin lajien henkiinjäämiselle.