Periaatteissa on voimaa

"Tuuliviiri katollansa pysyy. Tekee mitä tuuli haluaa" Harvoin on korvamatona Dannya, mutta minkä sille voi, että sanoitus osuu niin tismalleen tämän päivän politiikkaan. Kun joku saa somessa ja gallupeissa jonkun kannan nousemaan, siirtyy politiikka kiltisti perässä ja periaatteet voi heittää roskiin hartioita pakottamasta.

Minulle on selvää, että politiikassa on kyse periaatteista. Periaatteiden kautta luodaan se tulevaisuus jota kohti pyritään ja piirretään kartta sitä kohti. Ilman periaatteita puuttuu suunta ja näköala. Kaikki on mahdollista ja ennen varmat kannat sulavat ilmaan.

Vasemmiston yhteinen tavoite on aina ollut rauhan ja vakauden tavoittelu. Militarismilla ei maailmaa tuohon suuntaan viedä ja siksi onkin äärettömän surullista, että Vasemmistoliitto luopui lauantaina tästä tavoitteesta. Se teki sen siksi, että öyhökratian kovimmat äänet siirtyivät Naton kannalle ja ajan henki muuttui sotaisaksi. Kuitenkin juuri tällaisina aikoina punnitaan se onko periaatteilla mitään arvoa. Kaikkien on helppo kannattaa rauhaa rauhan aikana. Sellainen ei vaadi selkärankaa. Nyt kun selkärankaa olisi tarvittu, ei sitä löytynyt vaan tärkeintä oli pysyä hallituksessa tekemässä edelleen huonoja kompromisseja ja kulkemassa kohti vääjäämätöntä tappiota tulevissa eduskuntavaaleissa.

Vasemmiston yhteinen tulevaisuus on valoisa ja optimistinen. Joku voisi syyttää sitä myös naiviksi, mutta erehtyisi pahasti. Kyse ei ole haihattelusta vaan loogisesta päättelystä. Maailma, jossa on ydinaseita, on turvaton maailma meille kaikille. Tämän uhan voi purkaa vain niin, että vähennetään jänniteitä kaikkien maiden välillä ja luodaan tilanne, jossa ydinaseista luopuminen tulee mahdolliseksi.

Tuota tavoitetta vasemmisto Suomessakin on tavoitellut ja nyt hylännyt sen. Minusta kyse on niin valtavan suuresta muutoksesta, että on syytä kysyä mikä vasemmiston visio nyt sitten on. Periaatteista luopuminen luo tyhjiön, joka täyttyy jollain. Millä se täyttyy nyt Vasemmistoliitossa?

Loputtomien kompromissien ja myönnytysten sijaan olisi mahdollista kulkea toiseenkin suuntaan. Suuntaan, joka vahvistaisi vasemmistoa ja sen kannatusta. Tätä on kokeillut esimerkiksi Irlannin Sinn Fein, joka otti historiallisen voiton Pohjois-Irlannin paikallisvaaleissa. Olin itse paikalla kun Sinn Feinin edustaja kertoi puolueen puntaroinnista edellisten parlamenttivaalien jälkeen. Heille kysymys asettui niin, että he voisivat mennä hallitukseen ja menettää suosiotaan huonojen päätösten takia ollessaan heikossa asemassa sen valtasuhteiden takia, tai sitten he voisivat hylätä ministeripaikat ja keskittyä tekemään sellaista politiikkaa, johon he itsekin voivat sitoutua. Tuo päätös kantoi erinomaisesti. Seuraavissa parlamenttivaaleissa puolueen kannatus tulee olemaan entistä isompi, mutta uskon heidän silti tekevän tiukan analyysin tilanteesta ja vaihtoehdoista.

Hallituksessa oleminen hallituksessa olemisen vuoksi (tai Natossa oleminen Natossa olemisen vuoksi) on sellaista huttua, joka ei vasemmistoa vahvista. Jos hallituksessa olemisen ehtona on kompromissien tekeminen tärkeimmissä kysymyksissä ei sellaiseen kannata suostua. Tästä periaatteesta olisi Suomenkin vasemmistolle hyötyä kun se seuraavien eduskuntavaalien jälkeen pohtii mikä meni pieleen. Pikavoitolla on politiikassa usein kallis hinta.

Kuva Sinn Féinin keskustoimiston päädystä. Chris Downer