Pallot ilmassa

Maailmassa on ihan hirveästi kaikkea kiinnostavaa, johon voisi käyttää loputtomasti aikaa. Sen päättäminen mikä on oleellista, ei olekaan sitten ihan helppoa, vaikka kaikilla on paljon mielipiteitä toisten ajankäytöstä.

Olen tiedostanut jo kauan, että tämä on tehtävä, jossa ei voi onnistua. Käytän aikani ihan miten vain, on silti aivan varmaan, että on ihmisiä joiden mielestä se olisi pitänyt käyttää johonkin aivan muuhun.

Ensinnäkin on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että kommunistien nyt ylipäätään ei pitäisi tehdä mitään. Vielä mukavampaa olisi, että emme olisi olenkaan olemassa. Näille ihmisille tuotan pettymyksen pelkällä olemassaolollani, mutta en kyllä jaksa siitä mieltäni pahoittaa tai huolta kantaa. Useimpien kohdalla lasken tämän silkaksi voitoksi. Piikkinä lihassa oleminen ei sinänsä kuluta voimavarojani ja käy melkein itsestään. Tämä hyvä.

Toinen kategoria ovat ne ihmiset, jotka miettivät mihin toimitsijan pitäisi käyttää aikansa. Tässä onkin jo paljon enemmän pureskeltavaa. Heidän kohdallaan kyse ei ole pahantahtoisuudesta vaan halusta tehostaa pienen puolueen toimintaa. Sehän on mitä parhain tavoite! Ongelmallista tämän ryhmän kanssa on se, etteivät he useinkaan ole valmiita keskustelemaan siitä, mitä jätetään tekemättä, mikäli halutaan lisätä jotain toista tekemistä. 24/7/365. Sen enempää aikaa ei tule mistään, näillä mennään.

Minustakin olisi ihanaa käyttää kaikki liikenevä aika barrikadilla riekkumiseen, palopuheiden pitämiseen ja televisiotentteihin. Jos saisin vapaasti valita, ottaisin nämä ja olisin kunnollinen ammattivallankumouksellinen. Mutta kuka sitten ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi hoitamaan byrokratian? Ketä houkuttelisi pyörittää taloutta? Kenessä olisi innostusta kafkamaisiin taisteluihin, joita paperisodaksi kutsutaan? Puolueessa näitä ei voi jättää hoitamatta, enkä ole vielä keksinyt miten se hoituisi itsestään.

Kolmas ovat ne, jotka haluaisivat tehdä hauskoja juttuja. Joskus näitä ihmisiä kutsutaan myös ystäviksi ja kavereiksi ja on siinä perhekin varmaan mukana. He haluaisivat saada aikaani täyttääkseen sen tapaamisilla, illanistujaisilla, sukujuhlilla, ylipäänsä kaikenlaisella mukavalla. Perheen osalta kyllä välillä myös vaikka tylsällä uusien vaatteiden ostamisella, kokeisiin lukemisella tai polkupyörän kunnostamisellakin. Näille on vaikeinta sanoa ei. Vaikka itsensä voi hukuttaa loputtomaan työhän, on se pidemmällä aikavälillä tappavaa. En suosittele kenellekään.

Viimeisenä, mutta tärkeimpänä on sitten se mitä itse haluan ja valitsen tehdä. Se valinta tehdään näiden muiden mielipiteiden ristipaineessa. On kuitenkin selvää, ettei sitä kukaan muukaan voi tehdä tai jos annan heidän tehdä sen, niin teen itselleni karhunpalveluksen. Omat rajat on asetettava ja perusteltava ainakin itselleen. Muut ovat niihin joka tapauksessa usein tyytymättömiä, mutta lopulta asioiden tasapaino edistää myös kaikkien heidän pyrkimyksiä. Mikään ei jää hoitamatta, kaikkea ei tehdä aina sata lasissa ja ennen kaikkea työkyky säilyy. Minusta sen enempää ei oikein voi tältä jongleeraukselta vaatia.

Kuva Piqsels