• Tiina Sandberg

Oikeutta kaikille

Kriisiaikoina on tyypillistä, että uutisointi typistyy entisestään ja nykyään se on suppeaa jo muutenkin. Klikkiotsikot sekä lukijoista ja katsojista kilpailu vahvistavat vastakkainasettelua ja pakottavat tiivistämään viestin jopa järjettömyyteen asti. Sävyt häviävät ja jää vain musta ja valkoinen, joiden varaan rakennetaan median jännite.


Ukrainan sodan kohdalla uutisointi on vahvasti perustunut Ukrainan viestintään. Sitä johtavat äärimmäisen taitavat media-ammattilaiset, jotka miettivät julkaisujaan monelta kantilta. Venäjän viestintä taas kärsii uskottavuuspulasta, koska se on jäänyt jo ennen sotaa kiinni selkeistä valheista. Tällä hetkellä sota-alueella ei juuri ole puolueettomia lähteitä, jotka raportoisivat tapahtumista ilman siteitä kumpaankaan armeijaan. Siksi herää väistämättä kysymyksiä, joihin nyt ei löydy vastauksia.


Ovatko ukrainalaiset toimineet kaikkialla täysin sodan sääntöjä ja ihmisoikeuksia kunnioittaen? Se, että vain venäläisten teoista on nyt todisteita, ei tarkoita sitä, ettei ylilyöntejä ole tapahtunut myös ukrainalaisten toimesta. Kuka auttaa näitä uhreja ja selvittää mitä heille on tapahtunut? Minusta meidän pitäisi pyrkiä objektiivisuuteen ja asioiden selvittämiseen myös sotatilanteessa ja etenkin silloin. Sota mahdollistaa ihmisten pahimpien puolien nousemisen pintaan.

Tiedämme tämän omasta historiastamme. Eivät suomalaiset sotilaat olleet sen moraalisempia kuin muutkaan ja sota on sotaa. Siihen kuuluu raakuus ja se vaikuttaa sotilaiden kykyyn tuntea empatiaa, etenkin vastapuolella taistelevia sotilaita kohtaan, mutta myös niitä siviilejä, joita pidetään syystä tai toisesta vihollisina. Sota vaatii aina vihollisen muuttamista ei-ihmiseksi. Mehän emme halua tappaa ihmisiä. Niitä muita voi tappaa.


Ja todettakoon nyt taas, että tuomitsen Putinin päätöksen hyökätä Ukrainaan. Sille ei ollut perusteita ja se on yksiselitteisesti väärin. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei se tarkoita kaikkien venäjää puhuvien tai edes venäläisten syyllisyyttä eikä etenkään vastuuta. Heitäkin pitäisi suojella sodan raakuudelta myös Itä-Ukrainassa. Minulla ei ole tietoa siitä, miten tämä on käytännössä onnistunut. Mutta haluaisin tietää, miksi tarkalleen Donbasissa ja Luhanskissa kuolee niin paljon siviilejä? Miten tämän voisi selvittää?


On äärimmäisen vaikeaa erottaa totuutta sotapropagandasta, mutta sitä pitäisi silti yrittää, sillä sota peittää kaameudellaan paljon sellaista, minkä olisi syytä tulla päivänvaloon. Lopultahan näitä selvitellään historiaa kirjoitettaessa, mutta minusta voisimme yrittää jo vähän aikaisemmin. Se voisi auttaa pelastamaan joidenkin ihmisten hengen ja siksi se olisi enemmän kuin vaivan arvoista.



Miten sokea on totuus? Ja mille? Kuva Free SVG


49 views0 comments

Recent Posts

See All