Naton laajeneminen ja valinnanvapaus

Suomalainen vasemmisto on todella ongelmissa suhteessaan Natoon ja rauhanpolitiikkaan. Osallistuin viikonloppuna erääseen kokoukseen, jossa valmisteltiin kansainvälistä kannanottoa Ukrainan tilanteesta. Pääpiirteissään valmisteltu asiakirja oli oikein hyvä. Vaadittiin molemminpuolista vetäytymistä ja neuvotteluja.

Mutta sitten tehtiin ehdotus yhden lauseen lisäämisestä. "Vaaditaan Naton laajentumisen pysäyttämistä." Tämä ei enää käynyt. Suomalaisen vasemmiston mielestä se, että Nato laittaisi jäsenprosessinsa jäihin vaarantaisi itsenäisten valtioiden mahdollisuuden käyttää itsemääräämisoikeuttaan.

Minusta tämä väite oli monella tapaa ongelmallinen. Ensinnäkin kommunistille ei tuota vaikeuksia vaatia Natoa lopettamaan laajenemisensa. Siitä on ongelmaa tarpeeksi jo nykyisessä koossaankin ja tässä on tullut kampanjoitua Natoa vastaan sen perustamisesta lähtien, joten ei tarvetta linjan muutokselle. Mutta vasemmiston linja näyttää olevan epävarmempi.

Toisekseen Naton laajentumisen pysäyttäminen ei vie miltään maalta mitään oikeuksia pois. Ukraina on vedetty sen kainaloon ihan ilman virallisia päätöksiäkin niin tiukasti, että tätä on hämmästelty Washingtonia myöten. Ukraina siis pystyy rakentelemaan arveluttavia yhteyksiä siitä huolimatta tuleeko siitä sotilasliiton jäsen vai ei. Kun vasemmisto päättää ottaa itselleen ongelman Naton laajenemisesta, kertoo se kaikkein eniten vasemmiston oman linjan hukkaamisesta ja epävarmuudesta. Samaa haparointia oli näkyvissä hävittäjähankintojen suhteen. Kysymys ei tunnu enää olevan maailmanpolitiikasta ja sen kuvioista. Tärkeintä on rakentaa "uskottavan puolustuksen" kulissia. Valitettavasti sen kulissin hinta tuntuu koituvan rauhantyön maksettavaksi ja se jos mikä on vaarallista ja huolestuttavaa.