• Tiina Sandberg

Nato tulee monella tapaa kalliiksi

Toistaiseksi keskustelu Suomen liittymisestä sotilasliitto Naton jäseneksi on pyörinyt vahvasti jäsenyyden turvallisuusvaikutusten ympärillä. Vastustan itsekin jäsenyyttä juuri sen ulkopoliittisten vaikutusten vuoksi, mutta sotilaallisten seurausten sijaan todennäköisempiä ovat taloudelliset ja niistä on mielestäni keskusteltu hämmästyttävän vähän.

Turvallisuustutkija Pekka Visuri on Ydin-lehden Sota & Rauha pamfletissa nostanut esille tärkeän kysymyksen siitä, miten mahdollisesti sulkeutuva itäraja vaikuttaisi Suomen talouteen. On selvää, että sotilaallisten seurausten sijaan todennäköisintä on, että Venäjä ryhtyy taloudellisiin vastatoimiin Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden myötä. Tähän vaikuttaa vahvasti myös EU:n ja Venäjän välinen tilanne. Mikäli Venäjän raja suljetaan tiukasti EU:n suuntaan pitkäksi aikaa, luo se vääjäämättä tilanteen, jossa Suomi ei enää ole Venäjän kaupan kauttakulkumaa vaan jää EU:n periferiaksi. Tällä on suuria taloudellisia vaikutuksia, niin raaka-aineiden saantiimme kuin kuljetuksiin ja kauppaankin.


Toisen painavan taloudellisen huolen ja argumentin esitti puolestaan taloustoimittaja Jan Hurri Ilta-Sanomissa. Hän pitää reaalisena mahdollisuutena Venäjän ”energiakostoa”. Tämä tarkoittaisi sitä, että koko EU-alueen tulisi hyvin nopeasti korvata Venäjältä tuleva kaasu ja öljy muilla energialähteillä. Tähän ei millään maalla ole valmista reseptiä ja vaikka se iskisi myös Venäjän talouteen, olisi vaikutus EU:ssa vielä voimakkaampi. Tässäkin vaikutukset Suomelle olisivat merkittäviä ja reuna-alueena kärsisimme pitkistä kuljetusmatkoista ja muista logistisista syistä johtuen muita EU:n jäsenmaita enemmän.


Tällä hetkellä EU on valmistellut askelmerkit sille, miten sen jäsenmaat alkavat irtautua Venäjän energiasta. Toistaiseksi EU:n komissio valmistellut siirtymää vain maakaasun osalta. Jo sen kanssa törmätään merkittäviin vaikeuksiin ja aikaa muutokseen kuluu optimistisestikin arvioiden vuosia. Mikäli yhtälöön lisätään myös öljy, kasvavat haasteet, kustannukset ja taloudelliset vaikutukset vielä huomattavasti enemmän.


Suomen kohdalla minua huolestuttaa tässä nopeudessa myös se, että paitsi venäläisestä energiasta, olemme myös riippuvaisia venäläisestä puusta. Haketta, jota muun muassa Helsingin ja muiden isojen kaupunkien kaukolämpöyhtiöt ovat siirtyneet käyttämään, valtaosa on tuotu Venäjältä. Nyt kun tuo tuonti on loppunut, on katse tässäkin kääntynyt suomalaisiin metsiin. Vaikka tuossa linkittämässäni jutussa asiaan suhtaudutaan huolettomasti, on tämäkin omiaan lisäämään paineita, jotka myös sellutuotannon tarpeiden takia kohdistuvat metsiimme. En näe perusteita väitteille, etteikö näin iso lisäys hakkuutarpeissa vaikuttaisi niiden monimuotoisuuteen. Lisäksi turpeen käytön lisäys on taas pöydällä, vaikka sen suhteen näytti jo hetken paremmalta.

Mielestäni on aiheellista laajentaa keskustelua Nato-jäsenyyden hinnasta myös näiden vaikutusten kautta. Erityisesti tulisi miettiä miten näiden uhkakuvien suhteen toimitaan ja miten Suomi voisi toimia tavalla, joka pikemminkin liennyttäisi jännitteitä kuin kiristäisi niitä. Tärkein näistä keinoista olisi hidastaa tahtia Nato-jäsenyyden suhteen ja pyrkiä tästä keskustelusta riippumatta palauttamaan suhteet Venäjän suuntaan niin, ettei näihin äärimmäisiin tilanteisiin ajauduttaisi. Se ei tässä maailman tilanteessa tapahdu itsestään, eikä varmasti ole poliittisesti tai sosiaalisessa mediassa suosittu mielipide, mutta pidemmällä tähtäyksellä se koituisi varmasti sekä Suomen että EU:n hyväksi.



Metsien määrää ja järeyttä pitäisi kasvattaa, mutta nyt mennään suuntaan, jossa hakkuita lisätään voimakkaasti. Se on tuhoisa valinta. Kuva Wikipedia.

155 views0 comments

Recent Posts

See All