Nato on edelleen perseestä
Oletteko miettineet ihan kaikessa rauhassa mitä Nato-jäsenyyden mukana tulee? Mihin se velvoittaa ja mitä tarkalleen vastineeksi jos tähän tarjoukseen nyt tarttuu? Minä olen omalta osaltani järkeillyt tätä asiaa näin.
Ensinnäkin meillä on kiire sinne Natoon siksi, että juuri nyt Venäjä on kiireinen muualla (eli hyökätessään Ukrainaan). Minusta tämän tulisi olla jo aika iso syy siihen, ettei sinne kannata mennä ollenkaan. Mikäli meidän on yritettävä livahtaa sinne sillä hetkellä kun Venäjä on heikoilla, niin eikö se kerro ensinnäkin siitä, että ennakoidaan tällä olevan isoja ulkopoliittisia seurauksia ja toisaalta tiedetään, että Venäjän puheet mahdollisista reaktiosta on syytä ottaa tosissaan? Muutenhan me kai olisimme liittyneet jo ajat sitten.
Minusta tällainen veneen keikuttelu juuri nyt kun maailmantilanteen kehityksen arvioiminen on vaikeaa, on pelkästään uhkarohkeaa. On kestämätöntä, mikäli meitä ajaa Natoon vain pelko mahdollisesta hyökkäyksestä, jolle ei tällä hetkellä ole olemassa mitään syytä, eikä olisi tulevaisuudessakaan. Ellemme sitten itse töki karhua kepillä ja liity sinne Natoon.
Toinen outo asia, joka minua tässä keskustelussa toistuvasti hämmästyttää, on ajatus että meidän pitää liittyä Natoon näyttääksemme, että pystymme tekemään itsenäisen ratkaisun. Minusta tämä kuulostaa suoraan sanottuna ihan samalta kuin jos teini-ikäinen uhoaisi tekevänsä jotain tyhmää ihan vain koska voi. Siinä ei ole kyse järkiratkaisusta vaan ainoastaan näyttämisen halusta. Itsenäisyyden osoittaminen menee järjen edelle. Eihän sellaista uhkapeliä pitäisi harrastaa ulkopolitiikassa. Siihen ei ylipäätään pitäisi päästää kovasti tunteita mukaan, vaikka ihmisiä olemmekin. Järkisyyt painavat edelleen puntarissa puolueettomuuden puolesta. Se on toiminut hyvin ja sillä voisi jatkaa tulevaisuudessakin. Ratkaisut liittoutumisesta voisi jättää siihen kun tunteet hiukan jäähtyvät.
Kolmas juttu on sitten nämä turvatakuut. Kirjoitin niistä jo aiemmin ja olen edelleen ihan samoilla linjoilla. Meillä ei ole mitään takuita siitä, mitä ne lopulta takaavat ja missä tilanteessa. Esimerkiksi Norja painostettiin näiden takuiden avulla tukemaan hyökkäystä Irakiin, jota se ei aluksi halunnut. Sille kuitenkin tehtiin selväksi, että mikäli se ei lähtisi tuohon operaatioon mukaan, sen turvatakuut eivät olisikaan voimassa. Kiristämällä ja uhkaamalla se myöntyi ja lähti mukaan pitkin hampain. Meillekin voidaan tehdä sama. Olemme täällä Euroopan reunassa ja kaukana kaikesta. Meidän ei kannata sitoutua isompien rettelöintiin vaan huolehtia itse asiamme niin, ettei kenelläkään ole syytä hyökätä tänne. Ja jos hyökkäys joskus koittaa, niin suomalaiset ovat siinä tilanteessa kuitenkin yksin. Ainakaan Atlantin takaa ei taatusti lähetetä joukkoja avuksemme. Rohkaisevia kannustushuutoja saattaa kuulua, mutta niiden takia ei kannata Nato-kerhoon liittyä, niitä saa kyllä muutenkin ja paljon halvemmalla.
