Nallekarkit tasan

Minun piti tänään tehdä video, mutta sitten kaupassa ei ollutkaan nallekarkkeja. Joten kirjoitan sen sijaan tähän miten niitä jotkut haluavat jakaa ja miten ne ihan oikeasti pitäisi tasata.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju on todennut, ettei palkalla tarvitse tulla toimeen ja että sellaisen ajatuksen esittäminen olisi jopa julmuutta, koska kaikki eivät kuitenkaan tule. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että Akilla ja kavereilla on monta pussillista nallekarkkeja. Itse asiassa heillä on niitä varastot täynnä. Silti he haluaisivat kovasti saada niitä vieläkin enemmän, koska ilmeisesti nallekarkkeja ei voi koskaan olla liikaa. (Itse epäilen kyllä, että säilytystilan kanssa voi tulla ongelmia, mutta jatketaan.)

Ja sehän oli siis pääministeri Sanna Marin, joka meni sanomaan suorassa telkkarissa , että itseasiassa tällä hetkellä todella moni ei saa tarpeeksi nallekarkkeja. Tästä Aki kimmastui. Sanna puhui itse asiassa 3000 euron palkasta, mutta koska se mutkistaisi tätä esimerkkiäni, sanotaan että Sanna olisi todennut, että työntekijän pitäisi saada reilu annos nallekarkkeja.

Miten Akin nallekarkit sitten tarkalleen lisääntyvät, mikäli työntekijä joutuu hakemaan joka kuukausi osan nallekarkeistaan valtiolta? Tähän on useita syitä. Ilmeisin on, että Akin ei tarvitse antaa nallekarkkiholvistaan pois yhtä monta nallekarkkia. Hän maksaa myös valtiolle vähemmän nallekarkkeja, joita muuten pitäisi maksaa palkasta. Valtio menettää myös ne nallekarkit, jotka työntekijä maksaisi palkastaan veroja, jolloin työntekijästä tuleekin nallekarkkien nettosaaja. (Tämä on Akien suosikkitermejä muissa yhteyksissä kun puhutaan nallekarkkien tasaamisesta, mutta jostain syystä ei juuri tässä keskustelussa.)

Kun valtion nallekarkkien keruu alkaa sakata, pitää sen nostaa työntekijöiden nallekarkkimaksuja ja veroja yhä enemmän pystyäkseen tukemaan Akin karkkivarantoa. Aki ja kumppanit ovat pitäneet huolen, ettei heidän ikinä tarvitse maksaa enempää nallekarkkeja valtiolle. He maksoivat siitä reilut määrät nallekarkkeja muun muassa eri puolueiden ehdokkaille ja pitivät nämä sitten otteessaan.

Työntekijä siis maksaa itse osan palkastaan ja näin kerryttää edelleen Akin varantoa. Lisäksi kun kaikki työntekijät hiljakseen köyhtyvät alkaa yhä pienempi nallekarkkimäärä houkutella epätoivoisia ihmisiä töihin. Jostain ne on ne nallekarkit kaikkien revittävä kuitenkin.

Lopulta Akin nallekarkkiholvi pullistelee, valtion nallekarkkivarasto mahtuu pöytälaatikkoon ja työntekijä uneksii, että joskus vielä näkisi kokonaisen nallekarkin.

Jotta tämä nallekarkkidystopia vältetään, on Aki pakotettava luopumaan nallekarkeistaan niin kipeää kuin se tekeekin. Siinä voi käyttää vaikka samaa keinoa kuin Odysseus seireenejä vastaan. Eli riittävästi tukkeita korviin niin EK:n valitus ei enää kuulu.

Kuva: Institute for Web Science and Technologies, University of Koblenz-Landau, CC BY-SA 3.0, Wikimedia Commons