Naisten kipu ja oireet sivuutetaan edelleen

Luin aamulla jutun, jossa kerrottiin koronarokotteen aiheuttamista vuotohäiriöistä naisilla. Muutokset eivät ole vaarallisia tai aiheuta terveydellisiä ongelmia, mutta paljon asenteista kertoo se, että naisten kertomat oireet on jatkuvasti sivuutettu.

Lääketieteen historiassa nainen on toinen. Viallinen, monimutkainen ja normista poikkeava. Miesten elimistöä sen sijaan on antiikista lähtien pidetty ihmisen mallina. Tämä on johtanut siihen, että naisten oireita ei ole otettu vakavasti, eikä niiden parantamiseksi ole juuri nähty vaivaa. Perinteinen tapa reagoida naisten valituksiin on ollut kuitata ne psyykkiseksi oireiluksi. Onhan naisia myös pidetty hermoheikkoina ja ylitunteellisina olentoina, jotka ovat mielialojensa vietävissä.

Hupaisat käsitykset olisivat vähemmän pelottavia, mikäli niillä ei edelleenkin yritettäisi ohittaa naisten kertomuksia oireista. Esimerkiksi Elinor Cleghorn kuvaa kirjassaan Sairas ja viallinen omia tuoreita kokemuksiaan siitä, miten naisten oireiden tutkiminen edelleen kestää luvattoman kauan. Hoidon saaminen on ennen kaikkea tuurista kiinni. Onneksi on lääkäreitä, jotka eivät ole valmiita kuittaamaan naisen puheita keksityiksi, vaan tutkivat oireet vakavissaan. Mutta palataan koronarokotteeseen. Sen yhteydessä kuvatut vuotohäiriöt ovat todellisia. Niitä ei ole syytä painaa villaisella tai väittää syyksi stressiä. Vaikka niistä ei tarvitse huolestua, voi huolestua siitä, miten vähän naisten elimistössään havaitsema poikkeama (joka koskee muitakin rokotteita) kiinnostaa lääkäreitä. Maailman väestöstä suurin osa on naisia ja meillä on nykyään jopa ihmisoikeudetkin. Mitähän pitäisi tehdä, että ne ulottuisivat täysimääräisinä myös terveydenhuoltoon?