• Tiina Sandberg

Näkymätön käsi kurittaa

Markkinoilla on oma tahtonsa. Ne korjaavat itse itseään. Kuluttaja on kuningas. Hinnat seuraavat tarjontaa ja kysyntää. Tasapaino palautuu kyllä kunhan markkinoita ei häiritä. Ja niin edespäin.


Vaan kuinkas sitten kävikään? Tuli pula energiasta ja sähköyhtiöt oli yksityistetty, koska kansalliset energiayhtiöt olisivat täyttä kommunismia. Nyt Fortum ei viitsi käynnistää Porissa sijaitsevaa Meri-Porin lauhdevoimalaistostaan, koska pilviin kohoava sähkön hinta takoo hyvää tulosta. Eikä valtio, joka omistaa yhtiön osakkeista yli puolet, kehtaa komentaa avaamaan tuon laitoksen. Sehän olisi markkinoiden toimintaan puuttumista ja mikä pahinta, vähentäisi osakkeenomistajien saamaa tuottoa sijoituksilleen.


Suomessa on yli 600 000 sähkölämmitettyä taloutta. Niiden tilanne on surkuteltava. Kaikista sähkösopimuksista vain 50 prosenttia on määräaikaisia, joiden hintataso on sidottu sopimuksella tiettyyn tasoon, jota sähköyhtiö ei voi korottaa. 40 prosenttia on toistaiseksi voimassaolevia sopimuksia, joissa hinnat joustavat yhtiön eduksi ja alle 10 prosenttia on sitonut sähkölaskunsa pörssisähköön.


Tällä hetkellä ne, jotka eivät ole tehneet määräaikaisia sopimuksia, vaihtavat ilmeisen vilkkaasti sopimuksiaan niihin. Tämä aiheuttaa ongelman sähköyhtiöille, jotka menettävät muiden sopimusten tuoman liikkumavaran ja joutuvat ottamaan itse tappiota. Siksi ne ovatkin lähteneet poistamaan määräaikaisen sopimuksen vaihtoehdon asiakkailtaan. Nyt voi kyllä edelleen tehdä sopimuksen esimerkiksi 24 kuukauden ajaksi, mutta hintaa tarkistetaan aina kolmen kuukauden välein. Sähköyhtiö ulkoistaa riskiä asiakkailleen niin paljon kuin pystyy.


Hintalappu tälle operaatiolle on valtava. Pelkästään nuo 600 000 sähkölämmitettyä taloutta kuluttavat 10 000 GWh sähköä vuodessa. Kaikkiaan kotitalouksien sähkönkulutus oli 2019 22,5 TWh. Eli siis 22,5 miljardia KWh. Tuosta on helppo laskea miten paljon sähkön hinta lisää kotitalouksien kuluja. 0,1 euron keskimääräinen korotus tekee 2,25 miljardia euroa. Tasaisesti jaettunakin tuo summa olisi tuskallinen taakka, mutta riskit realisoituvat nyt kovin epätasaisesti. Edit. Fortum maksoi keväällä ennätysosingot osakkeenomistajilleen. Sinne lähti miljardi euroa, joka muuten voisi olla puskurina tässä tilanteessa. Toimitusjohtaja Rauramo totesi heinäkuussa, että sama tavoite edelleen. Porin voimalaitos varmasti auttaa tässä.

Mitä tälle nyt sitten voisi tehdä? Ensinnäkin tulisi turvata tietty erikseen määritelty normaalikulutus kaikille talouksille kohtuulliseen hintaan. Näin on toimittu esimerkiksi Norjassa. Tässä Fortumin tulisi olla keskeinen työkalu, mutta valitettavasti se on nykyään pörssiyhtiö, mikä vie sen liikkumavaraa. Tämä ongelma tulisi ratkaista kansallistamalla se. Osakkeiden takaisin lunastaminen olisi pieni hinta siitä, että jatkossa ihmisten säällisen elämän edellytyksistä voitaisiin päättää ilman näkymättömiä (osakkeenomistajien) käsiä. Eikä meidän tarvitsisi tyytyä siihen myös sähköverkot tulisi pikaisesti palauttaa demokraattiseen hallintaan ja miten se nyt olikaan sen lannoitetuotannon kanssa? Kansallistaminen on oikeasti ainoa todella vaikuttava turvautumiskeino tällaisia tilanteita varten. Tulevaisuudessa epävakaus tulee vain lisääntymään. Viisautta olisi ottaa heti opikseen, vaikka se vähän kirpaisisikin.


Tämä voisi olla meidän. Kuva Pxinio.com


221 views0 comments

Recent Posts

See All