• Tiina Sandberg

Monin kerroin surullista

Eilinen oli murheellinen päivä. Taas kerran joutui toteamaan, että sotahaukat saivat haluamansa ja tavallisten ihmisten toive rauhasta sai jäädä sen jalkoihin. Silti juuri nyt on aika tarttua rauhantyöhön tiukemmin kuin koskaan.


Minusta on ollut kovin masentavaa huomata, miten aiemmin rauhantunnuksia kantaneet ihmiset ovat juuri nyt kääntäneet aatteelle selkänsä. On tietenkin ymmärrettävää olla peloissaan ja pettynyt, mutta silti olisin odottanut hiukan tiukempaa vakaumusta. Nato ei edelleenkään ole rauhanliitto ja sillä on sormensa tukevasti yhdessä kauhassa, jolla tätä soppaa hämmennettiin. Ukrainan tilanne ei parane sillä, että sinne viedään aseita tai että sota ehdoin tahdoin laajennettaisiin koko Eurooppaan. Edelleen paras tie on neuvottelujen kautta eteneminen. Jopa Nato, josta minulla harvoin on hyvää sanottavaa, on nyt pitänyt matalan profiilin ja todennut, ettei se aio osallistua sotatoimiin. Hyvä niin, sillä kahden ydinasevallan sapelien (pommien) kalistelua ei varmasti kukaan halua.


Tällä hetkellä Ukrainasta pyrkii jo pakolaisia turvaan. Olisiko nyt tarjolla sellaisia pakolaisia, jotka Euroopallekin kelpaisivat? Parasta tukea ukrainalaisille on järjestää näiden pakolaisten tie turvaan nopeasti ja viivytyksittä. He ovat jo rajallamme, joten aikaa viivyttelyyn ei ole. Apua on annettava nyt. (Enkä malta olla sanomatta, että ehkä ukrainalaisetkin voivat tuntea pienen piston sydämessään ajatellessaan, että he suostuivat itse tähän asti ottamaan vastaan vain muutamia tuhansia pakolaisia.)



YK jakamassa ruoka-apua Mariupolissa Ukrainassa 2015. Kuva: UNHCR, Mariupol, Ukraine, January 2015

45 views0 comments

Recent Posts

See All