• Tiina Sandberg

Pysyvä haitta

Satun olemaan naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa. Mitään erityisen ihmeellistä tarinaa suhteeseemme ei sinänsä liity, minä olin kaukana kotoa ja osuimme yksiin. Naimisiin mennessä minusta kyllä tehtiin orpo, mutta se on toinen juttu. Nyt kirjoitan tähän pari huomiota Migrin ihanuudesta.(<- sarkasmia) Olemme asuneet vakituisesti Suomessa vuodesta 2004. Ihan alkuun piti tietenkin osoittaa suhteemme ja avioliittomme aidoksi. Sellaista harvemmin vaaditaan muilta kuin EU:n ulkopuolelta tulevien kanssa avioituvilta. (Aika moni liitto saattaisi mitätöityä, mikäli vaatimus olisi yhtä kova myös suomalaisille avioliitoille.) Tämä oli kuitenkin näppärä järjestää, koska olimme jo naimisissa, yhdessä asumisemme pystyi osoittamaan ja junailin niin, että asia päätyi tutun nimismiehen pöydälle. Perhetuttuna hän ei halunnut lähteä tekemään erityistä kuulustelua.


Oleskeluluvan kanssa asiat menevät niin, että ensin haetaan toistaiseksi voimassa olevaa lupaa ja neljän vuoden jälkeen voi hakea pysyvän oleskeluluvan. Sellainen siis on jo jonkin aikaa löytynyt. Tästä todisteena pitää kanniskella mukanaan oleskelulupakorttia ja tämän kortin voimassaoloaika on kolme vuotta. Eli se tarkoittaa sitä, että kolmen vuoden välein pitää hakeutua lähikontaktiin Migrin kanssa. Meillä tuo aika on nyt. Joten ei muuta kuin kirjauduimme järjestelmään ja aloimme täyttää tietoja. Periaatteessa tämä käy nopeasti. Käytännössä sitten taas ei ehkä kuitenkaan. Tällä kertaa erityistä riemua herätti kohta, jossa piti lähettää Migrille kopio passin henkilötietosivusta, sekä kaikista sivuista, joissa on merkintöjä. Onneksi nykyään on aina kamera käden ulottuvilla, joten ei muuta kuin näps, näps ja näps. Ja sitten tiedostot liitteiksi.


Paitsi että ei. Liite ei mennyt läpi. Tarkemmalla lukemisella huomasin, että liitteen kokoa rajoitetaan, joten ei muuta kuin kuvankäsittely auki ja kuvia pienentämään. Avasin ja kääntelin ja rajasin tarkemmin kaikki kuvat. Sitten skaalasin ne pienemmiksi tarkastaen kuitenkin, että niistä edelleen saa hyvin selvän. Uusi yritys liittää niitä hakemukseen ja jälleen hylsy. Mitä hemmettiä? Vaikka pyydettiin useita kuvia, piti ne kuitenkin osata liittää samaan dokumenttiin, jonka piti vielä olla halutussa muodossa. Onneksi osasin tämänkin ja tein PDF-tiedoston, jossa kaikki kuvat ovat omilla sivuillaan. Kuinka moni osaa nämä kaikki vaiheet? Ja ennen kaikkea, jos pyydetään useita kuvia, olisi syytä hyväksyä myös useita kuvia. Ei ihmisiltä voi odottaa koulutusta kuvankäsittelyyn.


Tämän jälkeen verenpaine kohosi lisää. Pitäisi nimittäin varata etukäteen aika tunnistautumiseen. Siis ihmisen, joka käy töissä, on saanut useita koronapiikkejä, käyttänyt työterveydenhuoltoa yms. pitää silti erikseen käydä näytillä, vaikka edellisestä kerrasta on vain kolme vuotta. * Editoin tätä kohtaa, koska se herätti kysymyksiä. Oleskelulupakortti on periaatteessa voimassa viisi vuotta kerrallaan, mutta ei suinkaan aina. Meidän tapauksessamme aika oli lyhyempi, kuten se monilla on. Yleisin syy tähän on lyhyt oleskelulupa. * Vertailun vuoksi passi on voimassa viisi vuotta ja sitä varten ei tarvitse joka käynnillä käydä antamassa sormenjälkiään. Tämä ei sinänsä olisi ongelma, mikäli aikoja olisi varattavaksi. Eilen aikoja oli parin viikon sisään tarjolla Ahvenenmaalla ja Rovaniemellä. Kaikki kunnia kotimaanmatkailulle, mutta miten monta päivää pystyy tähän hommaan irrottautumaan kun on tuntipalkalla töissä? Nyt sitten tänään jää ansioita tulematta kun asia on hoidettava hankalamman kautta, eli jonottamalla koko päivä. Mikäli järjestelmä toimisi kuten pitää, olisi homma hoitunut pikaisella visiitillä työpäivän jälkeen, mutta se vaatisi riittävän määrän aikoja. Noin 150 euroa on aika kova hinta yhdestä muoviläpyskästä.


Minusta tässä järjestelmässä on vahva kyykytyksen maku. Mikään muu syy ei selitä sitä, että kymmeniä vuosia maassa asuneita tavallisia ihmisiä hyppyytetään tällä tavalla toimimattomassa järjestelmässä. Ei voi olla niin, että ihmisiä rangaistaan siitä, että he eivät ole Suomen kansalaisia. Jonot on saatava purettua ja sähköiset järjestelmät sellaisiksi, että niiden käyttö ei vaadi tietoteknistä osaamista. Ei se nyt vain voi olla liikaa vaadittu!



Monikulttuurisuus tuo aina mukanaan myös perinteitä. Tässä meidän kattaustamme kuolleiden päivänä. Kurpitsapiirakkaa, vauvapullia ja colada moradan tapaista kiisseliä.




162 views0 comments

Recent Posts

See All