• Tiina Sandberg

Mitä tuli sovittua?

Eilisen yhteisymmärryssopimuksen merkityksestä ja kirjauksista on käyty kuhinaa somessa. On ymmärrettävää, että eri suunnilta asiaa tarkastelevat haluavat painottaa omia tulkintojaan tukevia tulkintoja, mutta jossain vaiheessa nämä kaikki varmasti testataan. Itse olen taipuvainen uskomaan Martin Scheinin tulkintaan. Hän kun on oikeustieteilijä, joka on kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori European University Institutessa Firenzessä. Tämä antaa hänelle montaa muuta tulkitsijaa paremmat lähtökohdat tulkita sopimuksen merkityksiä.

Voit itse lukea Scheinen twiitti-ketjun aiheesta täältä.


Ensimmäiseksi Scheinen toteaa, että sopimus on velvoittava, eikä ole syytä olettaa toisin. Mielestäni olisikin melko outoa olettaa toisin. Kyseessä ei ole julkilausuma tai muu julistus, joka voitaisiin haudata mappiin kesälomien mentyä. Tämän toteaa myös Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori emeritus Martti Koskenniemi Ylelle antamassaan haastattelussa. Vaikka sopimus on monessa kohtaa epämääräinen, ei sitä voida ohittaa olankohautuksella.


Molemmat professorit painottavat sitä, että tällaisenaan sopimus ei vielä merkitse sitä, että Suomi olisi velvoitettu luovuttamaan Turkille sen nimeämät henkilöt. Huolestuttavaa on kuitenkin se, miten sopimukseen on sen kahdeksanteen kohtaan kirjattu selkeä pyrkimys vaikuttaa suomalaiseen lainsäädäntöön. Mikäli tätä aletaan soveltaa Turkin painostuksen alaisena, voisi se hyvin johtaa tilanteeseen, jossa ihmisten luovuttaminen Turkkiin tulisi helpommaksi. Jo nyt Suomi on palautuksissaan rikkonut kansainvälisiä sopimuksia pakkopalautuksia koskien ja vetänyt tiukempaa linjaa kuin useimmat EU:n jäsenmaat. Tästä näkökulmasta voidaan pitää täysin perusteltuna sitä huolta, että myös Turkin vaatimusten osalta tulkinnat painottaisivat enemmän valtion kuin yksittäisten turvaa hakevien ihmisten etuja.


On myös syytä muistaa, että loppujen lopuksi näitä asioita käsitellään ja päätetään aina yksittäisten ihmisten toimesta. Tämä on ollut selkeästi nähtävillä myös Migrin toiminnassa, jossa yksittäisten toimijoiden rasistisilla asenteilla on ollut suuri vaikutus lopullisiin päätöksiin ja etenkin siihen miten niitä on laitettu täytäntöön. Myös Turkin vaatimuksiin vastaavat tulevaisuudessa usein henkilöt, joilla on rasistisia asenteita, ennakkoluuloja ja pahimmillaan suoranaista vihaa maahanmuuttajia kohtaan. Vaikka olisi mukavaa ja rauhoittavaa ajatella, että tällaiset asiat eivät pystyisi muuttamaan lain soveltamista tai laki ainakin suojaisi yksilöitä tehokkaasti, on käytäntö osoittanut, ettei näin ole.


Kun kyse on yksittäisistä ihmisistä on systeemillä taipumuksena painottaa omaa etuaan heidän kustannuksellaan. Jo nyt on somessa käynnistynyt keskustelu siitä, että mikäli Nato-jäsenyys "maksaa" 12 tai 33 ihmistä, ei hinta meille olisi mitenkään sietämätön. Itse en kuitenkaan halua, että Suomi toistaisi saman virheen kuin se teki aikoinaan luovuttaessaan "vain muutamia" juutalaisia natsi-Saksalle tämän painostuksen takia. Se ei enää nykyään näytä kovin hyvältä, eikä ihmisten luovuttaminen Turkille tulisi jäämään historiaan sen kunniakkaampana ratkaisuna. Valitettavasti juuri nyt on erittäin vaikea luottaa Suomen hallituksen moraaliseen selkärankaan. Se on mennyt mutkalle jo niin kovin monessa kohtaa.


YPG taistelee kurdien itsemääräämisoikeuden puolesta. Se ei ole terroristijärjestö, kuten ei PKK:kaan. Kuvassa oleva Asia Ramazan Antar kuoli Isisin itsemurhaiskussa 2016. Kuva Kurdishstrugle Flickr

226 views0 comments

Recent Posts

See All