Mistä sinä olet valmis luopumaan?
Psykologisesti ihmiselle on äärimmäisen vaikeaa luopua mistään. Pelkäämme enemmän menetyksiä kuin innostumme mahdollisista saavutuksista. Tämä on tietenkin loogista, koska aiemmin lajimme historiassa saavutetuista eduista on todellakin kannattanut pitää kiinni. On voinut olla niin, että mitään muuta et olekaan elämässäsi saavuttanut kuin sen yhden hyvän ja terävän kiven. Sellaista ei sovi haaskata! Mutta nykyään meillä on täällä Suomessa kaikilla kaikkea. Joillain vielä enemmän kuin toisilla, mikä on tietenkin sinällään ongelma ja kirjoitan siitäkin joskus, mutta kaikilla meillä on asiat globaalisti tarkastellen hyvin. Jopa niin hyvin, että se on ongelma maapallon rajoille. Ei ole mahdollista jatkaa tätä enää ja meidän on alettava luopua. Tai vielä parempaa: alettava miettiä mitä sellaista voimme saada nykyisen tavarafetissin tilalle, joka tekisi hyvää sekä meille että tälle pallolle.
Michael Lettenmeier on saksalainen, Suomessa asuva tutkija, konsultti, kouluttaja ja D-mat oy:n perustaja. Lettenmeierin toimialaa ovat luonnonvarojen käyttö, jalanjälkilaskenta ja kestävät elämäntavat, erityisesti yhden maapallon kokonen elämäntapa ja 1,5 asteen elämäntavat. Hän on tutkinut sitä, mitä muutoksia pyrkiminen kohti sellaista elämäntapaa, joka voisi mahdollistaa vain 1,5 asteen lämpötilan nousun, tarkoittaisi suomalaisessa arjessa.
Sitra on julkaissut Lettenmeierin tutkimuksiin perustuvan hahmotelman siitä, miten erilaiset ihmiset voivat omista lähtökohdistaan pyrkiä kohti ekologisempaa elämäntapaa. Näillä valinnoilla on vaikutusta myös muihin maapallon ekosysteemien selviytymisen kannalta oleellisiin tekijöihin kuin vain ilmastoon. Kulutuksen vähentäminen helpottaa saastumista, mahdollistaa järkevämmän maankäytön ja vähentää ylipäätään paineita meitä elossa pitäviä ekologisia prosesseja kohtaan.
Pidän Sitran lähestymistavasta, joka ottaa huomioon luopumisen tuskan. Monet asiat on mahdollista esittää niin, että ne ovatkin mahdollisuuksia, eivät niinkään uhkia. Voimme esimerkiksi saada lisää aikaa käyttöömme kun ympäristömme järjestetään niin, ettei tarvetta pitkiin päivittäisiin matkoihin ole työn tai vapaa-ajankaan takia. Myös monet valinnoista ovat sellaisia, ettei niiden tekeminen jää yksilöiden harteille. Yhteiskunta voi huolehtia siitä, että valittavana olevat vaihtoehdot ovat jo läpäisseet tietyt ekologiset reunaehdot.
Meillä on siis tässäkin taas malli ja keinot, joilla asioita voidaan muuttaa. Niihin tarttumisen esteenä on jälleen kerran kapitalistinen talousjärjestelmämme, joka vaatii jatkuvaa kasvua ja on tehokas myös suojellessaan rikkaimpien etuja. Elon Musk, jonka Sitrakin julkaisussaan mainitsee, on tästä mainio esimerkki. Hänen vaurautensa on rakentunut maapallon tuhoamiselle, mutta hän ei näe vaihtoehtona luopumista elämäntavastaan. Sen sijaan hän haluaa mieluummin muuttaa Marsiin ymmärtämättä, että Mars on kaikilla mittareilla jopa ekologisen tuhon partaalla keikkuvaa maapalloa vaarallisempi ja epäystävällisempi planeetta. Tai mahdollisesti hän hahmottaa tämän, mutta luulee tosissaan, että kerätty varallisuus suojelee häntä maagisesti tuholta. Jos minulta kysyttäisiin mistä olisin valmis luopumaan ensimmäisenä, en mainitsisi lentämistä, lihaa tai autoa. Valitsisin empimättä Elon Muskin ja muut miljardöörit. Ei meillä oikeasti edes ole valinnan mahdollisuutta. Joko hankkiudumme eroon superrikkaista tai sitten he tuhoava meidän kaikkien elinmahdollisuudet. Ja jos joku nyt luulee minun suunnittelevan Elon Muskin murhaa, erehtyy. Sehän vain siirtäisi hänen varallisuutensa seuraavalle superrikkaalle. Ainoa mahdollinen ratkaisu on luoda järjestelmä, jossa kenestäkään ei missään olosuhteissa enää voi tulla miljardööriä. Sen jälkeen voimme aloittaa keskustelun siitä montako miljoonaa kukaan voi voi omistaa. Minusta yksikin on liikaa, mutta olen avoin ehdotuksille!
