top of page
  • Tiina Sandberg

Miksi sote-uudistus ei pelasta

Jos muistelette suomalaisen terveydenhuollon kehittämisestä käytyä keskustelua, tulee ehkä mieleen se, miten sote-uudistuksen piti ratkaista kaikki ongelmat ja miten siitä huolimatta on ajauduttu kriisiin. Tämä ei ole mikään sattuma, vaan oli täysin ennustettavissa. Kyse on politiikasta, ei ihmisten hoitamisesta.


Ensin pitää ymmärtää mistä sote-uudistuksessa oikeasti oli kyse. Se on markkinoitu ratkaisuna hyvin erilaisiin ongelmiin aina väestön ikääntymisestä terveyskeskuslääkäreiden riittävyyteen asti. Omaa malliaan siitä ovat sorvanneet niin porvarit kuin sosialidemokraatitkin. Keskusta on ollut molempien kanssa ajamassa omaa maakuntien tavoitettaan.


Ensimmäinen askel otettiin 2006 Matti Vanhasen toimesta. Silloin nimenä oli Paras-hanke. Tämä nimi onneksi haudattiin historian roskakoriin, sillä vaikka hyvinvointialue on tahattoman tragikoominen nimi alueelle, jolla terveyspalvelut ovat kriisissä, olisi vielä pahempaa jos kyseessä olisi tämän lisäksi myös Paras-hanke. Vanhanen ajoi pienimmät kunnat järjestämään terveyspalvelut yhteistyössä "leveämpien hartioiden" toivossa. Samalla linjalla jatkoivat sitten vuorotellen Katainen, Stubb ja Sipilä liittäen mukaan omat tavoitteensa yksityisen terveydenhuollon laajentamisesta eri keinoin. Jos haluat lukea nopean tiivistelmän käänteistä, niin ne löytyvät tästä Wikipedian artikkelista.


Marinin hallitus oli kuitenkin lopulta se, joka sai oman versionsa runnottua maaliin. Valmistelua leimasi kova kiire ja yksityiskohtien oikominen. Esimerkiksi eri tasoilla työskentelevien henkilöiden kriittiset kommentit ja korjausehdotukset pääsääntöisesti ohitettiin. Tämä on nyt sitten näkynyt loppuvuodesta ennen näkemättömänä kriisiytymisenä terveyspalveluissa, joille koronaepidemia on jo luonut valtavan lisäpaineen. Hoitajien ja muun henkilöstön palkkatoiveiden toteuttamiseen ei ole riittänyt rahaa ja tämä on entisestään vaikeuttanut ongelmia. Juuri nyt sote-soppa on pitkälti palanut pohjaan ja maistuu kitkerältä.


Miksi kaikista kauniista tavoitteista ja lupauksista huolimatta suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on lähes raunioina ja keikkuu romahtamisen partaalla?


Kyse on siitä, että sote-uudistus on uusliberaalin sosialidemokratian kaunein kukkanen. Se on yritys ratkaista hallintouudistuksella ja tehostamisella yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaiseminen oikeasti vaatisi valtion roolin vahvistamista ja rahoituksen lisäämistä. Molemmat ovat olleet poliittisesti epämuodikkaita ratkaisuja ja valitettavasti myös vasemmisto on mennyt samaan ideologiseen halpaan. Siksi sote-uudistus oli tuomittu epäonnistumaan.


Vaikka terveydenhuollon järjestäminen vaatii myös uudistuksia ja vaikka näihin haasteisiin tarvitaan myös uudenlaista työnjakoa ja hallintoa, on täysin mahdotonta pelastaa hyvinvointivaltiomallin tukipilarina toimivaa terveydenhuoltoamme hylkäämättä leikkauspolitiikkaa ja tehostamismalleja, jotka eivät alkuunkaan sovellu ihmisten terveyden hoitamiseen. Kysymys kuuluukin uskaltaako SDP ottaa tämän haasteen vastaan vai tyytyykö se vaalien lähestyessä peesaamaan kokoomuksen leikkaus puhetta. Suomalaisen terveydenhoidon takia todella toivon että ihmisten hätä saisi aikaan myös poliittisen muutoksen. Pelkkä huolestuminen ei enää riitä vastaukseksi.



Tsemppibanaanilla ei enää selvitä. Rahaa pitää laittaa peliin.



104 views0 comments

Recent Posts

See All
Post: Blog2_Post
bottom of page