Mihin rahat riittävät?

IPCC:n raportti maalasi synkän kuvan tulevaisuudesta. Emme voi enää välttyä ilmastonmuutoksen haitoilta. Voimme vaikuttaa vain siihen miten suuret vastoinkäymiset ja tuhot valitsemme. Tämän luulisi olevan myös hallituksellemme jonkinlainen totuuden hetki, joka pakottaa asettamaan asiat suhteeseen.

Silti tästäkin huolimatta uutisointi budjettiriihen valmistelusta ei anna mitään merkkejä muutoksesta. Talouskasvu on tärkeintä kaikesta ja siitä ilahdutaan. Uhraukset tehdään siis talouden eteen, vaikka on selvää että juuri sokea talouden palvonta on ajanut meidät tähän tilanteeseen. Sen tilalle on nostettava ihmisten ja ympäristön etu. Saarikko ei tähän kykene.

Ja tietenkin kaikkein järjettömin ratkaisu tässä tilanteessa on hävittäjähankinta, jota ajetaan edelleen. Siihen käytetään tulevina vuosikymmeninä kymmeniä miljardeja koneiden hankintaan, päivityksiin, korjauksiin ja kaikenlaisiin käyttökuluihin.

Suomella on siis varaa laittaa joka vuosi miljardeja supersaastuttaviin tappokoneisiin, joilla varaudutaan Venäjän hypoteettiseen uhkaan. Vanhat Hornetit ajaisivat vielä vuosikymmenen saman asian kuin superhävittäjät. Niiden rinnalla voitaisiin vahvistaa ilmatorjuntaa ja ennen kaikkea harjoittaa tasokasta diplomatiaa.

Täysin varmasti koko ihmiskuntaa ja luontoa koettelevaan ja näiden molempien selviytymistä uhkaavaan ilmastokriisiin ei kuitenkaan panosteta miljardeja. Sen suhteen meillä ei ole valinnan varaa. Pelkkä päästöjen rajoittaminen ei riitä, vaan meidän on myös tehtävä investointeja aktiivisiin toimiin, joilla myös sidotaan hiiltä. Suomessa meillä on tähän poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus. Metsämme voivat auttaa meitä tässä ja toisaalta meillä olisi mahdollisuus sitoa hiiltä hakkuiden rajoittamisen lisäksi myös istuttamalla lisää puita ja sitomalla hiiltä viljelytekniikalla maaperään.

Valitettavasti hallituksemme on sitoutunut vain toiseen näistä. Siihen, joka ei ole meille ratkaisevan tärkeä. Kysymys kuuluu, että mitä meidän pitää tehdä, että tämä saadaan muuttumaan. Siihen tuskin riittävät ilmastoministeri Mikkosen lupaamat pienet toimet. Valtaosa suomalaisista olisi valmis siirtämään hävittäjähankintaa kymmenellä vuodella. Otetaan se jousto käyttöön ja käytetään varoja niin, että luodaan hiiltä sitovia työpaikkoja. Sellaisesta työstä on tultava valtavirtaa hiiltä lisäävän toiminnan sijaan jos aiomme ottaa tilanteen edes jotenkin hallintaamme.

Valitettavasti en usko hetkeäkään, että poliittinen konsensus taipuu tähän vielä pitkään aikaan, ellei heidän ole pakko. Tarvitsemme käyttöömme parempia poliittisen vaikuttamisen keinoja. Paine on jotenkin saatava kohdistumaan suoraan päätöksentekijöihin, puolueiden johtoon ja ennen kaikkea suuryritysten johtoon. Uskon edelleen, että tämä paine on mahdollista luoda väkivallattomalla kansalaistoiminnalla. Tarvitaan vain muutama idea lisää temppukirjaan. Niiden keksimiseksi olisi hyvä istua yhdessä alas pohtimaan.