Menetetyt oikeudet
Kirjoitan parhaillaan artikkelia yksityisestä vartiointibisneksestä ja etenkin siitä miten se ilmenee kauppakeskuksissa. Ei ole sattumaa, että vartijoiden väkivalta kohdistui henkilöön, joka ei täytä kuluttajan ideaalin.
On aina epämiellyttävää kun huomaa hyväksyneensä tarkemmin ajattelematta hyvin arveluttavia asioita, kuten esimerkiksi kauppakeskukset, joiden ainoa tavoite on tahkota rahaa omistajilleen samalla kun erilaiset liikkeet yrittävät ottaa oman siivunsa. Sillä on valtavasti väliä, onko jokin tila oikeaa julkista tilaa, vai kuuluuko se kaupallisen toimijan hallintaan.
Me ihmiset muutumme heti esimerkiksi Isoon Omenaan kävellessämme kuluttajiksi, joiden toimintaa tilassa valvotaan sillä perusteella olemmeko aikeissa toimia asianmukaisesti (kuluttaa) vai epäasianmukaisesti tehdä tilassa jotain muuta. Jälkimmäinen toiminta vetää välittömästi puoleensa vartijoiden huomion, sillä heidät on palkattu sinne juuri tätä varten.
Maailmalla ostoskeskuksilla on laajoja ohjeistuksia, joissa erikseen kielletään esimerkiksi juokseminen ja huutaminen tai seisoskelu ryhmissä niin, että muiden kulkeminen estyy. Kaikkien näiden kieltojen taustalla on, ei suinkaan turvallisuus, vaan kuluttamisen edistäminen. Kaikki, mikä voi haitata rahan virtaa yritysten, ja sitä kautta kauppakeskusyhtiönkin, taskuihin on ongelma, jonka vartijat auttavat ratkaisemaan.
Uskon, että naisen kuolema Isossa Omenassa liittyy erittäin vahvasti tähän. Hänen häiriökäyttäytymisensä ei ole ollut ensisijaisesti vaarallista muille asiakkaille, vaan on rikkonut ostoskeskusten tärkeintä sääntöä vastaan. Hän on vaarantanut häiriöttömän kuluttamisen esim. pyrkimällä keskustelemaan uskonnosta näiden kanssa. En itsekään pidä sellaisesta käytöksestä, mutta voin ohittaa sen kävelemällä pois tilanteesta. Toisaalta olen itse usein pakkasessa kampanjoidessa miettinyt miten paljon mukavampaa olisi olla sisällä kauppakeskuksissa, mutta ne eivät salli kuin kalliilla rahalla ostetun kampanjoinnin tiloissaan.
Vartijat joutuvat sitten puuttumaan siihen, mikäli joku jakaa vaikka lennäkkejä kauppakeskuksen tiloissa, koska heillä on velvollisuus turvata kuluttamisen edellytykset. Riippumatta siitä, syyllistyivätkö vartijat voiman väärinkäyttöön (minusta syyllistyivät) meillä on yhteiskunta, jossa kuluttamisesta kieltäytyminen on potentiaalisesti hengenvaarallista Minusta se jos mikä on karmea ajatus.
Moni saattaa nyt ajatella, että koskeehan kauppakeskuksia sama järjestyslaki kuin muutakin julkista tilaa. Tämä onkin periaatteessa totta, mutta käytännöt ovat hyvin erilaiset riippuen siitä, ollaanko oikeasti yleisessä tilassa kuten kaupungin puistossa tai kauppakeskuksessa. Julkisella paikalla puututaan kun joku häiritsee ja aiheuttaa vaaraa 1) metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla;
2) toistuvilla uhkaavilla eleillä, hyökkäävillä liikkeillä, suullisesti esitetyillä uhkailuilla ja muulla vastaavalla, pelkoa herättävällä uhkaavalla käyttäytymisellä;
3) ampumalla, heittämällä esineitä tai muulla vastaavalla tavalla. Esimerkiksi alkoholin nauttiminen tai päihtyneenä oleminen ei sinällään ole rangaistavaa tai vaadi toimenpiteitä. Ainoastaan mikäli siitä aiheutuu edellä lueteltua haittaa. Kun kuntien omat järjestyssäännöt korvattiin lailla, tuli pussikaljoittelusta tai pussiviinistä sallittua ajanvietettä. Kauppakeskuksissa vartijat kuitenkin soveltavat lakia maanisen tarkasti. Laitapuolen kulkijat pidetään tarkasti poissa tiloista, jotka on omistettu kuluttamiselle. Repe voi istua puistossa nuokkumassa ilman että poliisi hänen henkilöönsä puuttuu, mutta kauppakeskuksen vartija on ohjeistettu poistamaan hänet välittömästi. En itsekään pidä humalikkoja välttämättä maisemaa kaunistavina elementteinä, mutta se ei olekaan asian ydin. Oleellista on se miksi kauppakeskusten vartijat toimivat kuten toimivat. Kaupallisen tilan laajentuminen oikeasti julkisen tilan kustannuksella johtaa siihen, että myös olemistamme ohjataan uudella tavalla. Tärkeintä ei ole nyt keskittyä yksittäisten vartijoiden toimintaan vaan laittaa yhteiskuntamme säännöt kuntoon ja niitä valvomaan kunnollisen koulutuksen saaneet ja soveltuvuustestit läpäisseet henkilöt. Lisäksi olisi syytä miettiä miten vahvasti kuluttamiseen keskittyvän yhteiskunnan ihan oikeasti haluamme.
Kuva Wikimedia