Menetetty Venäjä

Eilen se yhtäkkiä iski. Tunnereaktio siitä, mitä kaikkea menetetään kun Venäjä muuttuu toiseksi, joksikin eristetyksi ja erilliseksi toiseudeksi, josta ei puhuta, joka rajataan ulos. Mitä se merkitsee venäläisille ja mitä se merkitsee meille.

Älkää käsittäkö väärin. Tämän tekstin tarkoitus ei ole puolustaa Venäjän hyökkäystä tai ohittaa ukrainalaisten kärsimystä. Olen surrut heitä moneen otteeseen. Heidän tilanteensa on niin kamala, että se on vienyt minunkin päässäni tilan pohtia kunnolla Venäjää. Se lienee suurin syy sille, että tämä ajatus venäläisestä kulttuurista, koko venäläisyyden teemasta, pääsi tajuntaani vasta nyt.

Ajatus lähti siitä, että kuuntelin musiikkia. Ajauduin ensin kuuntelemaan Majesticin version Rasputinista ja sen perään tuli mieleen kuunnella lisää discoa samalla teemalla ja kuuntelin Dschinghis Kahnin Moscaun. Siinä kohtaa se iski. Mieletön haikeus siitä, että näitäkään kappaleita ei voi enää koskaan soittaa bileissä ilman, että ne nostavat esiin kysymykset Ukrainan sodasta ja Venäjän roolista siinä. Viime kesänä kuuntelimme vielä Rasputinia luu ulkona ajellessamme kohti Puumalaa. Maailma oli perustavasti erilainen silloin.

Minusta on haikeaa ja surullista, että nyt venäläistä musiikkia tai kirjallisuutta joutuu selittämään. Marketin jonossa tuli satunnaisen ihmisen kanssa puheeksi Vysotskin laulut. Hän oli todella helpottunut ja ilahtunut kun kerroin, että tunnen niitä ja pidän niistä. Sitten keskustelimme Dostojevskista. Miten näihin nyt pitää suhtautua? Onko venäläinen kulttuuri nyt heitettävä roskiin, jotta on hyvä eurooppalainen ja oikealla puolella rintamaa? Millaista oli toisen maailmansodan jälkeen? Miten kauan kesti ennen kuin oli ok kiinnostua taas saksalaisesta kulttuurista ja solmia normaaleja suhteita saksalaisiin? Suomessa tilanne oli tietenkin toinen kun olimme samalla puolella ja sodan häviäjiä. Millainen tilanne oli voittajien puolella? Mikäli teille tulee mieleen kirjallisuutta, jossa on käsitelty näitä asioita, niin vinkatkaa. Haluan saada lisää tietoa siitä mihin olemme menossa ja voisiko maailman jakautumisen leireihin vielä pysäyttää. En usko, että siitä seuraa pitkällä aika välillä mitään hyvää.

Kuva Piqsels.