Maata pitkin Vilnaan
Mietin, että viitsinkö kirjoittaa matkakertomuksen, mutta sitten näin uutisen tyypistä, joka harrastaa lentopisteiden keräämistä. Ehkä sittenkin olisi hyvä nostaa esiin matkustamisen erilaisia vaihtoehtoja ja rohkaista muita liikkeelle maata pitkin. Joten tässä tulee: Kumipyörillä Vilnaan. Matkan suunnittelu lähti siitä, että muksu halusi käyttää joululahjarahansa matkaan. Lupasin laittaa itse saman verran rahaa likoon ja sitten ryhdyin tutkimaan miten kauas rahat riittäisivät.
Lentäminen oli periaatteessa vaihtoehtona pohdinnoissa, mutta huomasin pian, että se söisi rahat majoituksesta ja niin päädyin tarkastelemaan bussiyhteyksiä Talinnasta eteenpäin. Tallinnaan pääsee muutamalla kympillä. Meille halvimmaksi tuli tällä kertaa se, että otimme liput kahdesta eri laivayhtiöstä.
Tallinnasta eteenpäin voi mennä junalla tai bussilla, ellei sitten halua ajella omalla autolla. Meillä ei kuitenkaan sellaista ole, joten jäljelle jäivät nuo kaksi muuta. Auton vuokraaminen ei houkutellut. Juna ei ole hyvä vaihtoehto siksi, että valitettavasti Virossa ei ole panostettu tähän mahdollisuuteen. Joten bussilla sitten. Kaksi yhtiötä Ecolines ja Lux Express ajavat jatkuvasti suoria yhteyksiä Tallinnasta Vilnaan. Matka kestää reilut 8 tuntia ja maksaa muutamia kymppejä yhteen suuntaan. Lapsille, nuorille ja eläkeläisille on alennuksia. Minusta lennoista ei kannata maksaa ylimääräistä, jos ei ole mitään terveydellisiä esteitä. Busseilla liikkuu mukavasti. Me päädyimme valitsemaan yöbussin, joka lähtee Tallinnasta 22.30 ja on perillä Vilnassa aamulla kuudelta. Busseissa on lentokoneiden tapaan näytöt, joista voi katsella elokuvia, jos nukkuminen ei onnistu. Jos haluat nukkua, suosittelen sekä korvatulppia että silmäsuojusta valoa blokkaamaan. Niskatuki on joka tapauksessa otettava mukaan, jotta istuminen sujuu mukavammin. Bussista saa vettä ja useimmiten myös kahvia, mutta ehdottomasti kannattaa pakata eväät mukaan. Pysähdysten aikana ei ehdi ruokailla, ellei valitse sellaista päiväreittiä, jossa vaihdot ovat pidempiä. Silloin ehtii katsoa ympärilleen ainakin Pärnussa ja Riikassa.
Aamulla Vilnassa ei vielä ole montaa paikkaa auki. Linja-autoasemalta saa kahvin, mutta ei juuri muuta ja rautatieasema on tällä hetkellä remontissa, eikä sielläkään siis ole palveluita. Me menimme syömään aamiaisen matkakumppanin toiveesta MCDonald'siin, jossa sai heti kosketuksen paikalliseen hintatasoon. Kympillä ruokkii kaksi ihmistä pikaruoalla ja kahdella kympillä pääsee jo ravintolaan. Ruoka on edullista ja vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. Varauksia kannattaa tehdä viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Me jäimme pari kertaa pääsiäisenä ulos etsimään toista vaihtoehtoa kun emme olleet tätä hoitaneet.
Majoituksen Vilnassa saa melko edullisesti, mutta ei yhtä halpaan hintaan kuin ruokaa. Me valitsimme edullisen hotellin vanhasta kaupungista, mikä onkin paras sijainti kaupungissa, jossa liikkuu oikein mukavasti jalkaisin. Pari reissua teimme hiukan kauemmaksikin ja nousimme kaupungin vaihtelevan tasoisiin busseihin ja trollikoihin. Euron hintaisen yhden matkan lipun voi ostaa kuljettajalta (varaa tasaraha) ja se leimataan ostamisen jälkeen. Lippuja ei voi ostaa varastoon. Jos aiot liikkua enemmänkin keskustan ulkopuolella, on syytä ostaa hienompi ladattava matkakortti.
Vilnassa hauskinta on sen vanha kaupunki, joka on isompi ja komeampi kuin Tallinnan ja Riikan vastaavat. Jos haluat bongata kaikkien mahdollisten kristillisten kirkkokuntien palvontapaikat, niin täällä pääset hyvään alkuun. Kirkkoja on joka kulmassa. Myös museoita on paljon. Ilmaiseksi voi kierrellä kaupunkia ja nousta sen ympärillä oleville kukkuloille. Uzupiksen taiteilijakaupunginosassa kannattaa ehdottomasti poiketa ja oma suosikkini oli kissakahvila Kaciu Kavine. Seuraavaan reissuun jäi nyt käynti "Pripyatissa" eli Vilnan lähiössä, joka toimi kuvauspaikkana HBO:n Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta kertovassa sarjassa. Kylpylöitäkin olisi voinut kokeilla.
Kaupunki oli positiivinen yllätys monella tapaa ja aion varmasti tulevaisuudessa tehdä sinne toisenkin reissun. Myös muu Liettua kiinnostaa. Nyt kun tiedän miten helposti ja edullisesti sinne pääsee, niin ei tarvitse kuin miettiä sopivaa ajankohtaa. Seuraavalle reissulle varaan enemmän kolikoita (esimerkiksi vessarahaa kaipaa usein) ja enemmän aikaa. Kolmen päivän aikana emme ehtineet vielä läheskään koluta kaupunkia läpi ja syksyllä avataan uusi Vilnan juutalaisten kohtaloita käsittelevä museo. Sen haluan ehdottomasti käydä katsomassa.
Tämä on se aukio, jonka kaikki kuvaavat.
Ja tämä mäki, jolle ainakin pitää kiivetä.