• Tiina Sandberg

Laumaeläimen sielu

Tänään kahvipöytäkeskustelussa sivusimme yhtä keskeistä syytä siihen miksi ihmiskunnan on niin vaikea oppia virheistään. Järjellä käsitämme toimintamme järjettömyyden, mutta kuljemme silti yhdessä kerta toisensa jälkeen samoja polkuja. Se johtunee siitä, että emme ymmärrä itseämme.


Ihminen on eläin. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, joten otetaan se nyt lähtökohdaksi. Seuraava kiinnostava kysymys on se, millainen eläin ihminen tarkemmin on. Tähänkin on helppo vastata. Ihminen on laumoissa elävä nisäkäs, jolla on poikkeuksellisen kehittyneet kognitiiviset taidot. Näitä taitojaan hyödyntämällä tämä otus on onnistunut luomaan yhtä ja toista kiinnostavaa ja jännittävää. Miettikää nyt vaikka kirjastoja.


Tämän luulisi olevan itsestään selvää, mutta sitä, mitä tämä todella merkitsee, on alettu pohtia vasta hiljattain. Valistuksen ajan perintönä tullut järjen eetos on vasta nyt alkanut asettua maltillisempiin uomiin ja on alettu ymmärtää aivojemme toimintaa. On alettu hyväksyä se, että ajattelussamme ja etenkin päätöksenteossamme tunteilla onkin äärimmäisen tärkeä rooli. Ne eivät onnistu ilman tunteita ja itseymmärryksemme laajenee vain jos hyväksymme tämän. Onneksi niin näyttää hiljalleen tapahtuvan.


Mutta aivan yhtä sokeita olemme ainakin länsimaisen kulttuurin piirissä tuolle laumasieluisuudellemme. Valistus ja sen pohjalta ponnistava perinteemme on jo pitkään lähtenyt siitä, että olemme yksilöitä. Yksilöllisyyttä on vahvistettua ja korostettu. Ihanteessamme olemme mieluummin itsenäisiä tiikereitä kuin laumassa viihtyviä lampaita. Lauman mukana meneminen on pahe.


Ja kuitenkin lauman mukana meneminen on laumaeläimelle selviytymisen ehto. Koko olemassaoloamme on kiittäminen siitä miten hyvin osaamme toimia laumassa ja miten vaistomaisesti luomme suhteen laumaamme. Ilman laumaa emme ole mitään. Ihminen ei todellakaan ole saari.


Rohkenen siis esittää, että ratkaistaksemme sen, miksi toistamme samoja virheitä kerta toisemme jälkeen, meidän on arvioitava yksilöllisyytemme aste aivan uudelta pohjalta. Yksilöllisyys on myytti, ja tästä myytistä luopuminen auttaisi meitä pääsemään lähemmäs itseymmärrystä. Minusta sitä kannattaisi kokeilla. Eihän meillä ole menetettävänä kuin toistuvat virheemme.


Lauma vai 50 000 yksilöä? Kuva Wikimedia.


20 views0 comments

Recent Posts

See All