Laman edellä
Talous ei näytä hyvältä. Päälle kaatuvat koronan jälkivaikutukset, Ukrainan sodan pakotteiden aiheuttamat ongelmat muun muassa energian ja raaka-aineiden saannissa, sekä pahenevat ilmasto-ongelmat. Näiden kaikkien vaikuttaessa yhtä aikaa on vaikea olla optimistinen. Asiat tulevat menemään huonompaan suuntaan.
Talous on ongelmallinen juttu. Toisaalta kapitalistinen järjestelmä vaatii jatkuvaa kasvua ja vain sen toteutuessa sallii sellaiset sijoitukset pääomalle toissijaisiin kohteisiin, kuten julkisiin palveluihin tai sosiaaliturvaan, jotka eivät tuota sille suoraa hyötyä. Kun Lama kaatuu niskaan, alkaa kokoomuksen puppugeneraattori suoltaa puhetta leikkauksista ja tehostuksista aivan uudella innolla. Silloin nimittäin taistellaan pääoman tappioita vastaan ja se jos mikä on totista hommaa.
Petteri Orpo pääsee siis kohta kiillottamaan haarniskansa ja taistelemaan "velkaantumista ja huonoa taloudenpitoa" vastaan. Tästä taistelusta on useita aikaisempia versioita, joten tiedämme suunnilleen mitä odottaa. Tälläkin kertaa voi hyvin käydä niin, että laman vaikutukset ovat erityisen kovat täällä meillä. Jälleen kerran olemme menettänet idänkaupan ja sijaintimme on taas pelkästään haitta, eikä enää etu suhteessa Kiinan ja Venäjän markkinoihin ja niiden kuljetuksiin.
Mikäli siis kokoomus saa vetää talouslinjat, tulemme näkemään ilkeitä leikkauksia sosiaaliturvaan ja heikennyksiä, jotka osuvat erityisesti köyhimpiin. Tämän politiikan seurauksia 90-luvun lamasta näemme edelleen erilaisissa tilastoissa. Muuna muassa työttömyys asettui tuon ajanjakson jälkeen aivan uudelle tasolle. Nyt on odotettavissa samanlaisia pitkäaikaisvaikutuksia, joiden kanssa taistellaan vielä vuosikymmeniä tämän nyt uhkaavan laman jälkeen. Valitettavasti tässä tuskin voi luottaa myöskään sosialidemokraattien selkärankaan. Se taipui 90-luvulla aina tarpeen tullen sopivaan suuntaan. Minulla ei ole erityisen lämpimiä muistoja esimerkiksi Paavo Lipposesta.
Samaan aikaan kun on välttämätöntä puolustaa sosiaaliturvaa, on ajateltava myös ekologista kriisiä ja torjuttava sitä. Valitettavasti on käynyt ilmeiseksi, ettei se onnistunut vain irtautumalla venäläisestä fossiilienergiasta. Saksa kompensoi jo energiataloutensa ongelmia hiilellä ja kohta Suomessa tehdään sama turpeen suhteen. Ongelma ei ole siinä, etteikö energiankäytön supistaminen olisi mahdollista vaan siinä, ettei se ole hyväksi pääomille. Yksikään teollisuuden- tai laajemmin tuotannonala ei halua olla se, joka luopuu tuotoistaan. Niiden omistajat ovat valmiita lobbaamaan hallituksia taistelemaan talouslaskua vastaan viimeiseen hiilitonniin tai turvekuutioon. Ne eivät voi valita toimia toisin, sillä sellainen valinta kapitalismin sisällä johtaisi voittojen pienenemiseen ja sitä kautta tappioon muita pääomia vastaan. Emme siis tule koskaan näkemään talouden degrowth-ilmiötä, ellei tätä pakoteta läpi poliittisin keinoin. Ja kun poliitikot, kuten nyt vaikka se Petteri Orpo, ovat puolueidensa vaalirahoituksen kautta naimisissa suuryrityksiin, ei ole todennäköistä, että he repisivät itsensä niistä irti.
Ja tämän kaiken takia tulevaisuus näyttää tänään todella synkältä. Kapitalismi yrittää vetää meidät kaikki mukanaan syvyyksiin ja tulee myös niin tekemään, ellemme irtaudu siitä. Kysymys kuuluukin uskallammeko tehdä sen ennen kuin on liian myöhäistä?
Ihmiskunnan tulevaisuus ei näytä muutenkaan ruusuiselta. Tuomiopäivänkello on 2020 jälkeen siirtynyt vielä lähemmäs keskiyötä. Kuva Wikipedia