Kumpi on enemmän hajalla: äänestäjä vai politiikka?
Viime päivinä moni on somessa kysellyt, että mitä se äänestäminen enää kannattaa kun kaikki pettävät luottamuksen. Minusta se on erinomainen kysymys ja sitä sietäisi pohtia enemmänkin.
Tapahtunut tähän mennessä: Kokoomus ja Keskusta ovat ajaneet menestyksekkäästi leikkauspolitiikkaa 90-luvulta. Demarit ovat menneet mukaan ihan vain koska voi, mutta välillä hannailleet jonkin vappusatasen verran. Vihreät ovat liittoutuneet milloin kenenkin kanssa ja marssineet kerran ulos ydinvoimapäätöksen takia pitääkseen äänestäjät tyytyväisinä. Vasemmistoliitto on pyrkinyt ja päässyt hallitukseen aina välillä, mutta ottanut siellä aika kovaa osumaa. Perussuomalaiset ovat ponkaisseet tyhjästä näyttämölle ja löytäneet pienen etsiskelyn jälkeen paikkansa Kokoomuksen kainalosta. Muitakin on näyttämöllä pyörähdellyt, mutta ei kovin isossa roolissa.
Viimeisin äänestäjän hermoja koetellut kriisi kiteytyy nyt pakkolakiin ja siihen, voiko hoitajapulan hoitaa pakolla vai pitäisikö maksaa rahaa. Toistaiseksi vasemmistovetoinen hallituskin on sitä mieltä, että keppiä vaan niin oppivat olemaan. (Edellä olevaa ei ole kirjoitettu aivan tosissaan ja se sisältää pari reipasta yleistystä ja oikaisua)
Tämän pyörityksen jälkeen monet ihmettelevät miten tässä näin kävi ja onko äänestämisessä enää mitään järkeä. Heille ajattelin sanoa seuraavaa:
Äänestämisessä on edelleen järkeä. Siinä, miten seuraavakin eduskuntavaali yritetään typistää pääministerikisaksi, sen sijaan ei ole. "Pääministerivaali" on tuotu ajatuksena Suomeenkin median toimesta, vaikka se ei todellakaan sovi poliittiseen järjestelmäämme. Se toimii ajatuksena esimerkiksi USA:ssa tai Britanniassa, joissa on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä. Myös Ruotsin entisessä blokkijärjestelmässä sillä on paikkansa. Suomessa ei kuitenkaan äänestetä kahdesta vaihtoehdosta.
Meidän poliittinen järjestelmämme ajaa kohti enemmistöhallitusta, joka on siksi aina vääjäämättä sisäisesti ristiriitainen ja sen tasapaino riippuu aidosti kaikista siinä mukana olevista puolueista ja niiden kyvystä ajaa haluamiaan asioita. Tällaisessa mallissa pienemmätkin hallituspuolueet pystyvät halutessaan tekemään ison muutoksen ajettavaan politiikkaan. Helppoa saatikka mukavaa se ei ole, mutta mahdollista kyllä.
Esimerkiksi tässä Marinin hallituksessa Keskusta on päässyt asemaan, jossa se on voinut lamauttaa esimerkiksi tämän hoitajakysymyksen. Jos se olisi päättänyt satsata rahaa hoitajiin, ei meillä olisi tätä kriisiä käsissämme. Se kuitenkin haluaa ennen kaikkea pitää kiinni taloudenhoitajan imagostaan ja maksaa mieluummin omat vappusatasensa lapsiperheille. Valitettavasti Vasemmistoliitto tai Vihreät ei ole lähtenyt lyömään nyrkkiä pöytään tässä asiassa ja vaatimaan hoitajille selvää rahaa. Sote-uudistuksen hallintohimmelin virittely on tarjonnut kaikille näille puolueille kätevän ulospääsyn ja luonut vaikutelman ahkerasta hallituksesta, joka kaiken lisäksi aikoo tehostaa terveydenhuoltoa. Samalla on myös voitu unohtaa ärsyttävien hoitajien palkankorotusvaatimukset.
En väitä, että äänestäjä tällä hetkellä tuntisi saaneensa äänelleen vastinetta, mutta ei ole hänen vikansa, että media vetää mutkat suoriksi ja hakee kohuja. Sellainen politiikan uutisointi on omiaan hämärtämään sen mitä eri puolueet oikeasti yrittävät, tai miten hyvin ne tavoitteisiinsa yltävät. Vastuuta pitäisi tuntea myös toimituksissa.
Lopuksi sanon vain, että mikäli seuraavissakin vaaleissa esitetään politiikka kahden vaihtoehdon pelinä, jossa äänestäjän pitää taktikoida vähiten huonoa ratkaisua, niin saadaan jatkossakin tätä samaa. Oikea muutos vaatisi tukea niille puolueille, myös meille eduskunnan ulkopuolisille, joiden arvot ja tavoitteet ihmiset oikeasti jakavat. Vain sitä kautta voitaisiin saada toimiva demokratia ja ärhäkkäästi äänestäjiensä puolta pitävät puolueet edustajiksi muillekin kuin porvareille. Demokratian toimivuus vaatii koko yhteiskunnalta toisenlaista asentoa, eikä se ehkä ihan seuraaviin vaaleihin mennessä järjesty, mutta ei meillä oikein muutakaan vaihtoehtoa ole.
Poliittinen peli ei ole niitä helpompia. Loistava kuva Emma Grönqvist. Tilatkaa kuvia Emmalta!