Kuka saa tehdä politiikkaa?

Politiikka on kuulemma yhteisten asioiden hoitamista. Siihen nähden, miten laajojen ihmisryhmien asioita ajetaan heijastaa poliitikkojen jakauma sitä hyvin huonosti. Päätöksiä, jotka koskevat syrjäytyneitä, vammaisia, nuoria tai vaikka sukupuolivähemmistöjä, tekevät hyvin koulutetut, hyvin toimeentulevat, terveet keski-ikäiset ihmiset.

Ihmisillä on omituinen tapa valita edustajikseen menestyneitä ja tunnettuja ihmisiä, vaikka he eivät itse olisi sellaisia. Samoin paljon ääniä saavat rikkaat ihmiset, joita äänestävät myös köyhät. Sitten kun nämä ihmiset tekevät omasta mielestään perusteltuja päätöksiä, tuntuu heidän äänestäjistään etteivät he ymmärrä tavallisten ihmisten arkea. Tämä tuntemus on ihan oikea.

Päättäjien tulisi todella heijastella yhteiskunnan jakaumaa. Eikä pelkästään tuon henkilökohtaisen kokemuksen takia, vaan myös siksi, että vaikkapa köyhä todennäköisesti tuntee pari muutakin köyhää. On aivan eri asia todella kuunnella köyhiä ihmisiä ja olla heidän kanssaan vuorovaikutuksessa kuin lukea tutkimuksia, joissa heitä käsitellään numeroina ja keskiarvoina. Jälkimmäinen tapa vieraannuttaa tehokkaasti ja saa tekemään sellaisia päätöksiä, joissa asetutaan ihmisten todellisten ongelmien yläpuolelle paheksumaan sitä miten tyhmiä valintoja nämä (lisää joku ihmisryhmä tähän) aina tekevät.

Nyt kun puolueille tuli 2 kuukautta aikaa etsiä ehdokkaita, olisi mahdollista tarkastella tätäkin näkökulmaa. Samoin äänestäjillä on aikaa vielä kerran miettiä kannattaako äänestää eliitin jäsentä ja jos niin tekee, millaisesta näkövinkkelistä tuo edustaja mahdollisesti maailmaa katselee.