Koulukiusaaminen

Luin hetki sitten Iida Rauman Hävityksen, joka kertoo paitsi Turun historiasta, myös rankasta koulukiusaamisesta. Poikkeuksellista on tarkka ja analyyttinen kuvaus aikuisten vähättelevästä asenteesta, joka toimii kiusaajien eduksi.

Rauma tietää mistä kirjoittaa. Häntä itseään on koulukiusattu ja se on saanut hänet pohtimaan myöhemmin paljon niitä mekanismeja, jotka kiusaamisen mahdollistavat. Kouluissa lasten maailma on erillään aikuisista, vaikka Suomessa opettajien auktoriteetti ja käytännöt eivät enää heitä jalustalle nostakaan. Open voi kohdata luontevasti ja pelkäämättä, mikä on vain hyvä asia.

Kuitenkin opet ovat osa koulun aikuisten yhteisöä, samoin kuin kuraattorit, rehtorit ja muut koululla työskentelevät. Lisäksi aikuisilla on paljon sanoja, joilla mutkistaa tilanteita. Lapsi ei osaa kuvata yhtä tarkan analyyttisesti ja perustellen mitä hänelle tapahtuu ja mikäli hän ei saa tuekseen aikuista, ei hän useinkaan saa ääntään kuuluviin.

Hävityksessä musertavimpia ovat ne kohdat, joissa päähenkilö yrittää muuttaa tilannetta ja ottaa ongelmat puheeksi aikuisten kanssa. Hän jää ilman tukea ja on etukäteen tuomittu häviämään, vaikka on joutunut vakavan väkivallan uhriksi. Aikuisten kanssa liittoutuvat kiusaajat saavat myös opettajan hampaisiin joutuneen kiusatun helposti näyttäytymään syyllisenä. Hänen pitäisi muuttua, hän on ongelma.

Haastatteluissaan Rauma on nostanut esiin ajatuksen siitä, että lasten kokemuksen sivuuttaminen tulisi lopettaa ja luoda tapoja antaa sille enemmän tilaa yhteiskunnassa. Lapset eivät ole joukkoomme tupsahtaneita alieneja tai söpöjä maskotteja. He ovat ihmisiä ja silloin heidät on sellaisina kohdattava ja kuultava, vaikka se meille aikuisille onkin vaikeampaan kuin keskustelu aikuisten kesken.

Ei ole olemassa harmittomia lasten juttuja. Nekin ovat osa lasten, siis ihmisten, ihan oikeaa elämää ja myös niihin kuuluu välillä asioita, joita ei voi sivuuttaa vaan niihin on tartuttava aivan samalla vakavuudella kuin muuhunkin kaltoinkohteluun ja väkivaltaan.

Kirjan kannen on tehnyt Tuomo Parikka.