Kohtuuttomista odotuksista

Olen itselleni ankara. Mietin usein yöllä kello neljä jotain tehtyjä tai tekemättömiä asioita ja valvon niitä vatvoen aamuun asti. Vielä vaikeammaksi tilanne äityy, mikäli tähän taakkaan lisätään kiviä muiden toimesta. Ja niitähän lisätään. Järkäleet vain kolisevat kertyessään kivirekeen.

Olisi ihanaa, jos voisi viitata kintaalla sille, että joku ei tyydy inhimillisiin suorituksiin vaan vaatii ihmeitä. Ihmeiden vaatijahan ei ole ollenkaan paha ihminen. Hänellä on täysi oikeus haluta juuri niin mahtavia ja täydellisiä asioita kuin hän suinkin kykenee kuvittelemaan. Ongelma tästä tulee vasta sitten kun näihin vaatimuksiin on todellisuudessa mahdoton yltää. Miten tällaisessa tilanteessa voi toimia? Pitääkö yrittää mahdotonta tietäen jo etukäteen, ettei se ole mahdollista vai passivoitua ja lakata ylipäätään yrittämästä? Vai olisiko teillä joku viisas neuvo tähän tilanteeseen.

Sinänsä siinä ei ole mitään epätavallista, että tällaisiin tilanteisiin joutuu. Esimerkiksi lapset ovat hyviä treenaamaan vanhempiaan ja näiden sietokykyä. Elävästi muistan sen, miten olin ajatellut yllättäväni muksut jäätelöbaarilla, jossa oli useita jäätelömakuja, strösseleitä ja kermavaahtoa. Vaan enpä ollut ostanut vohveleita ja vohvelit olivat se juttu. Siinä sitten pinna kiristyi jäätelön äärellä puolin ja toisin.

Miten tulisi kohdata aikuinen vohvelinvaatija? Joku, joka vie yli resurssien ja kohtuuden kehystäen asian niin, että kykenemättömyys vastata vaatimuksiin johtuu pelkästään juuri sinun haluttomuudestasi ratkaista juuri tämä ongelma juuri nyt.

En ole vielä keksinyt kovin montaa toimivaa keinoa. Kuunnella tietenkin aina voi. Voi antaa tilaa valitukselle ja ottaa kritiikkiä vastaan siitä huolimatta onko se ansaittua, pohjautuuko tosiasioihin vai onko vedetty hatusta. Tässä vain on se ongelma, ettei se poista valitusta vaan pikemminkin vahvistaa sitä. Mitä useammin samat väitteet toistetaan, sitä suuremman voiman ne saavat. Usein toistetusta tulee toiston myötä lopulta totta.

Tässä kohtaa ainakin minulta puuttuu vielä ratkaisun avaimia. en tiedä miten tämä peli pitäisi tarkalleen laittaa poikki. Miten sen voisi tehdä niin, ettei se johtaisi avoimeen konfliktiin. Siihen en nimittäin usko, että avoimesta yhteenotosta juuri seuraisi mitään hyvää. Se vaatisi molemmin puolista halua korjata tilanne, enkä usko, että näissä tapauksissa sitä juurikaan on. Kritiikistä on tullut itsetarkoitus ja lyödyt leimat pysyvät.

Jos teille tulee mieleen hyviä kirjoja tai tekstejä tästä aiheesta, niin vinkatkaa ihmeessä! Tässä vaiheessa yritän löytää joitain avaimia, mutta sellaista, joka todella alkaisi avata lukkoja en ole löytänyt. Ehkä teillä on tiedossa missä sitä säilytetään ja miten siihen pääsee käsiksi.

Kuva Flickr Denise Krebs.