• Tiina Sandberg

Kehystä niin oivallat

Tällä viikolla olen viihdyttänyt itseäni muun muassa kuuntelemalla Antti S. Mattilan kirjaa Ratkaisu: Ajattele toisin. Siinä käsitellään ongelman ratkaisua silloin kun ratkaisua ei tunnu löytyvän. Ratkaisuksi tähän kirja tarjoaa kehystämistä. Ongelma ei muutu, mutta tulkintaa siitä ja sen luonteesta muutetaan. Tätä kautta aukeaa uusia väyliä päästä eteenpäin ja edetä jäämättä jumiin negatiivisiin tunteisiin.


Minusta kehystämine sopii mitä mainioimmin myös päivänpolitiikkaan. Nato-jäsenyyskeskustelussa on juuri nyt tilausta ja mahdollisuus tähän. Helmikuusta toukokuun 15. päivään asti Nato-jäsenyyden kehyksenä toimi ajatus siitä, että Venäjän hyökkäyksen uhka suomeen oli merkittävästi suurempi kuin aiemmin.


Tälle ajatukselle ei varsinaisesti ollut mitään todisteita. Päinvastoin näytti pikemminkin siltä, että uhkataso Suomen rajoilla oli laskenut: Joukkoja ja aseita oli siirretty Ukrainaan, eivätkä taisteluissa tuhoutuva kalusto ja vähenevät sotilaatkaan varsinaisesti kasvattaneet Venäjän hyökkäyskykyä.


Tästä huolimatta keskusteluun tuotiin talvisota ja Venäjän tuhatvuotinen historia ikään kuin todisteena siitä, että tällä hetkellä millä hyvänsä olisi odotettavissa hyökkäys ja jostain hämärästä syystä juuri Suomea vastaan huolimatta siitä, että Suomella ja Venäjällä on ollut hyvät ja melko ongelmattomat suhteet. Todisteiden puutteen ei annettu haitata tätä kehystämistä.


Nyt olisi aika kehystää Nato-keskustelu toisin. Turkin vaatimuslista paljasti kerralla sen, millaista peli Natossa oikeasti on silloin kun myyntimies Jensin puheet törmäävät todellisuuteen. Sotilasliiton keskiössä eivät olekaan mystiset ja myyttiset länsimaiset arvot, vaan raaka ja tappava voima, sekä taistelu sen hallinnasta. On korkea aika keskustella siitä, mitä tämä todellisuudessa tarkoittaa. Nyt kun pahin kiire lienee poistunut, pitäisi tälle vihdoin löytyä tilaa.


Toinen asia, jonka suhteen tilanteen kehystä on syytä ajatella uusiksi, on aikaskaala, jolla toimitaan. Nato-päätöksen valmistelua leimasi tavaton kiire, mikä oli omiaan karsimaan keskusteluista vaihtoehtoja ja toisaalta auttoi painamaan syrjään sellaisia asioita ja ongelmia, joista olisi pitänyt käydä laajempaa keskustelua. Kiire helpotti päätymistä kokoomuksen ikiaikaiseen tavoitteeseen ja ihme tapahtui: jopa vasemmisto taipui lähes kokonaan kannattamaan jäsenprosessin aloittamista.


Nyt meillä kuitenkin vaikuttaisi jälleen olevan aikaa. Turkki on laittanut jarrut päälle, eikä se ole ainoa, jolla on intressejä siihen. Matkasta Natoon voi tulla arvaamattoman pitkä. Makedonian esimerkki näyttää, että pelkästään maan nimi riitti pysäyttämään prosessin yhden maan vastustuksella (Kreikka). Yhdysvaltojen painostus tai Naton avoimet ovet eivät riittäneet pakottamaan Kreikkaa muuttamaan kantaansa. Nyt pitäisi muuttaa Turkin kantaa, ja Turkki on Natolle aivan toisella tavalla tärkeä jäsen kuin Kreikka. Minusta näyttää siis siltä, että aikaa rakentaa vastarintaa saatiin juuri paljon lisää.


Suomalaisen rauhanliikkeen ja rauhanaktivistien tulisi nyt hylätä ajatus, että ratkaisu olisi jo tehty ja nähdä että meillä on nyt paljon aikaa käytettävissämme. Tuo aika on syytä käyttää hyödyksi ja tuoda esiin Naton huonoja puolia. Näyttäisi jopa siltä, että tulemme sittenkin saamaan Natovaalit 2023. Seuraava eduskunta voi hyvin olla se, joka päättää allekirjoittaako se Naton jäsenyyssopimuksen. Silloin on myös syytä miettiä sitä, miten voidaan vaikuttaa näiden edustajien valintaan. Mutta kuten sanoin, voimme jälleen hengittää ja meillä näyttäisi olevan jopa aikaa siihen!



Tietoa Stop Nato-verkoston toiminnasta löydät mm. Facebookista



119 views0 comments

Recent Posts

See All