• Tiina Sandberg

Kaikki on jo kirjoitettu

Miten omaperäisiä ovat ajatuksesi? Jos kirjoittaisit kirjan, saisitko siihen tuoreen kulman? Kirjallisuus on siitä kamala laji, että periaatteessa on mahdotonta keksiä uusia ja ennenkuulumattomia ajatuksia, juonia ja hahmoja.


Lueskelin nyt sitä Erasmus Rotterdamilaista. Tarkemmin Tyhmyyden ylistystä, joka on mitä mainioin teos. Siinä napataan ihmistä välillä taitavasti kiinni ennakkoluuloista ja pamautetaan sitten hänet seuraavassa hetkessä vastakkain niiden kanssa. Teos leikittelee ylimielisen oppineen ja tyhmän pulskean, mutta elämästä nautinnollista tekevän tyhmyyden välisellä jännitteellä. Olen suorastaan ihastunut 500-v kirjailijaan.


Minusta tämä on mainio esimerkki siitä, miten ihmisten perimmäinen olemus on hyvin samanlainen riippumatta kulttuurista ja ajasta, jota eletään. Toki on taatusti paljon asioita, joissa emme Erasmuksen kanssa löytäisi yhteistä näkemystä, mutta huumorintajumme ja suhtautumisemme elämään ja ihmisiin yleensä on hyvin samanlainen.


Tyhmyyden ylistys käyttää viitekehyksenään Antiikin maailmaa. Tekstissä vilisee viittauksia tuon ajan kirjoittajiin, tarinoihin ja tapahtumiin. Siis asioihin, jotka olivat jo tuolloin 1000 vuotta vanhoja. Ja minäkin, 500 vuotta myöhemmin, olen lukenut paljon aivan samoista kirjailijoista. En vielä tosin kovin paljon suoraan heidän teoksiaan. Aristofanesta voisin kyllä kohta etsiä käsiini.


Miksi Erasmus ja minä tunnemme vetoa Antiikkiin?


Minulla on tästä teoria, joka saattaa olla totta tai sitten ei. Kirjoitan sen kuitenkin nyt tähän. Epäilen, että kirjapainotekniikka on pilannut kirjallisuuden. Älkää käsittäkö väärin, minusta on mahtavaa se, miten nykyään kirjat ovat kaikkien ulottuvilla, miten kätevästi niihin saa säilöttyä tietoa ja miten viihdyttäviä hetkiä niiden parissa voi viettää etsii sitten tietoa, ajankulua tai seikkailuita.


Kuitenkin massakirjallisuus on luonut tilanteen, jossa kirjallisuutta tuotetaan valtavia määriä. On tuotettu jo sieltä Erasmuksen ajoista. Guttenberghän oli keksinyt kirjapainotekniikan jo 1400-luvulla. Mitä helpommaksi kirjojen julkaiseminen on tullut, sitä enemmän niitä on julkaistu. Ja aika paljon on julkaistu mitäänsanomatontakin kirjallisuutta. Tuon valtavan tekstimäärän edessä ihmisen mielikuvitus joutuu koetteille. On todella vaikea keksiä jotain todella uutta. Ihmiset ajattelevat lopulta hyvin samalla tavalla ja kun niitä samoja ajatuksia on paperilla pyöritetty jo kohta 600 vuotta, niin ideat eivät ole pelkästään kierrätettyjä vaan muuttuneet suorastaan mössöksi. Vähän kuin muovailuvaha, joka aluksi on värikästä, mutta muuttuu aina vääjäämättä lopulta harmaaksi massaksi, josta värejä ei enää saa esiin vaikka kuinka tahtoisi.


Tässä on varmaan se syy, miksi sekä minä että Erasmus katsomme sinne Antiikkiin. Siellä alettiin ensimmäisen kerran tosissaan kirjailijoiksi. Siellä oli mahdollista luoda kirjallisuuden historiaan niitä uusia värejä. En väitä, etteikö näin olisi onnistuttu tekemään myöhemminkin, mutta aika usein inspiraatiota on sen jälkeen haettu noista teksteistä. Eikä se aluksi ole vaikuttanut niin paljon. Keltaisesta ja sinisestä muovailuvahasta saa hienon vihreän. Syntyy ensin uusia värejä ja sitten sävyjä.

Arvostan suuresti kaikkia kirjailijoita, jotka eivät lannistu tämän haasteen edessä, vaan uskaltavat edelleen kirjoittaa ja mikä ihmeellisintä, todella onnistuvat myös keksimään ihan uusia ajatuksia. Sellainen hulluus ja asenne on itsessään jo arvokasta. Kiitos teille!



Edwaert Collier - Vanitas - Still Life with Books and Manuscripts and a Skull - Google Art ProjectFXD

43 views0 comments

Recent Posts

See All