Kaikki muuttuu pahemmaksi 2023
Ajattelin minäkin kirjoittaa sanasen vuodenvaihteesta. Valitettavasti kristallipalloni näkymät ovat vain synkentyneet sitä mukaan kun lähestymme tulevaa vuotta. Eipä todellakaan hääppöiseltä näytä.
Varallisuuserot ja tuloerot ovat kasvaneet Suomessa koronavuosina. Vasemmistohallitus on onnistunut tekemään niin oikeistolaista politiikkaa, ettei edes kokoomus ole yleensä yltänyt samaan. Syynä ei ole tällä kertaa köyhien köyhtyminen, paitsi asuntopolitiikassa mistä kohta lisää, vaan rikkaiden rikastuminen.
Ensimmäiseksi otetaan tarkasteluun Tilastokeskuksen raportti tuloerojen kehityksestä Suomessa. Sen tiedot ovat melko karua luettavaa: "Suurituloisimman viiden prosentin (p96-100) tulot kasvoivat 11 % ja toiseksi suurituloisimman 2,8 % eli saman verran kuin koko väestön keskiarvotulo vuodesta 2020 vuoteen 2021."
Suomessa siis raha tulee rahan luokse yhä kiihtyvään tahtiin. Se johtuu siitä, että pääomatulojen ja palkkatulojen verokohtelu on eriytetty ja lisäksi on luotu vielä erityishelpotuksia osalle pääomatuloista. Erityisen voimakasta kehitys on ollut suurituloisten terävimmässä kärjessä. Suurituloisimmista kaikkein suurituloisin prosentti hyötyi todella paljon harjoitetusta veropolitiikasta: "Suurituloisimman prosentin reaalitulot kasvoivat 19,9 % ja sen osuus tuloista oli prosenttiyksikön edellisvuotta suurempi eli 7,2 %."
Tämä terävä kärki osoittaa sen, missä myös poliittinen valta lepää. Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka kykenevät kuiskuttelemaan poliitikkojen korvaan hallituksen tehdessä päätöksiään ja heillä on täten keinot parantaa asemaansa entisestään. Heidän laittamisensa ruotuun vaatisi määrätietoisia toimia verotuksen porsaanreikien tilkitsemiseksi, mutta sellaisia hallitus ei ole uskaltanut tehdä. Liian isoille varpaille ei haluta astua ja siksi tuloerojen repeäminen tulee jatkumaan niin kauan kunnes taantuma ja sitä todennäköisesti seuraava lama katkaisee ilonpidon. Toki silloinkin avautuu paljon uusia rikastumisen paikkoja muiden joutuessa paljon ahtaammalle kuin näiden rahalla asemansa turvanneiden. Ja siitä pääsemme siihen asuntopolitiikkaan.
Suomalainen asuntopolitiikka on suosinut vahvasti omistusasumista. Tämä on ohjannut ihmiset tavoittelemaan pääsyä asuntovelallisiksi. Monta vuotta on mennyt iloisesti, koska korot ovat olleet alhaalla ja lainaraha siksi hyvin houkutteleva vaihtoehto. Etenkin uudisasuntojen osalta ihmiset ovat ostaneet osakkeita, joiden myyntihinta on ollut vain pieni osa asunnon hinnasta. Suurin osa on usein koostunut erilaisista taloyhtiölle otetuista lainnoista, joita lyhennetään vastikkeissa. Nyt kun näiden lainojen korot ovat ampaisseet nousuun, on syntynyt velkapommi.
Tämän pommin dynamiitti löytyy tästä toisesta Tilastokeskuksen julkaisusta, joka käsittelee asuntovelallisia. Siitä käy ilmi, että asuntokuntien velkaantuminen on kiihtynyt ja kun vuosituhannen alussa pääkaupunkiseudullakin oltiin sadan viidenkymmenen prosentin velkaantumisasteessa (eli vuoden kaikki tulot eivät enää riittäisi kuittaamaan talouden velkaa) niin nyt ollaan jo Helsingissä jo kahdensadan seitsemänkymmenen tuntumassa, eikä tilanne muualla pääkaupunkiseudulla ole paljon parempi.
Kaikkien näiden velkojen kulut ovat juuri lähteneet rakettimaiseen nousuun. Eikä niihin ole maksettu mukaan näitä aiemmin mainitsemiani yhtiölainoja. Eli samaan aikaan niskaan kaatuvat sekä taloyhtiöiden lainojen kautta vastikkeiden nousu että omien asuntolainojen kulujen moninkertaistuminen. Ja mikä pahinta, suurimmissa ongelmissa ovat ne, joille ei ole vielä ehtinyt muodostua minkäänlaista puskuria muun omaisuuden muodossa: "suurin velkaantumisaste oli 25–34-vuotiaiden asuntovelallisten asuntokunnilla, joilla oli velkaa 322 prosenttia suhteessa käytettävissä olevaan rahatuloon."
Kun nyt ajaudutaan taantumaan, minkä Etla puolestaan vahvisti raportissaan, niin näiden nuorten ja muidenkin ylivelkaantuneiden talouksien kyky hoitaa velkojaan heikkenee entisestään. Monella voi olla edessään jossain vaiheessa lomautuksia tai uutta työtä ei löydykään enää helposti. Toistaiseksi näin ei ole vielä laajasti käynyt, mutta esimerkiksi uusimmassa Työllisyyskatsauksessa näkyy jo merkittävää vähentymistä avoimien työpaikkojen määrässä. Se ei lupaa kovin hyvää alkua vuodelle 2023.
Näyttää siltä, että ne, jotka odottivat kriisiaikojen loppumista ja toivoivat käännettä parempaan, saavat taas pettyä. Vuodesta 2023 tulee todella paska vuosi. Sota jatkuu, korona jatkaa jylläämistään, terveydenhuolto ja koulutus kaikkiaan ajautuvat umpikujaan, ja lisäksi ylivelkaantuneet taloudet joutuvat myymään ylihintaista uudistuotantoa polkuhinnalla. Ja tässä kohtaa tuo alussa mainittu ylin prosentti on valmiina ottamaan kopin tästäkin omaisuudesta.
En ole varma mitä viisautta voin ammentaa omasta lamanuoruudesta näille jälkeläisille. Ehkä pohdin sitä välipäivien ratoksi.