Tiina Sandberg
Johtamisesta
Olen viimeisen kuukauden aikana tehnyt monta matkaa johtamisen maailmaan. Erilaiset aihetta käsittelevät ja sivuavat kirjat ovat kuluneet käsissä ja kuuntelussa ja olen alkanut saada aiheesta kiinni. Lähinnä ihmettelen, miten kukaan onnistuu johtamaan yhtään ketään.
Yksi opas alkoi toteamuksella, ettei johtaminen ole mitään rakettitiedettä. Se on paljon vaikeampaa. Pekka Järvinen, joka tämän totesi, perusteli asiaa sillä, että rakettitiede on matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Niissä pitää ensin löytää toimiva tapa ratkaista jokin ongelma, mutta kun tarpeeksi kauan hieroo, niin sehän löytyy. Mikä parasta, voi sen jälkeen aina kaivaa sen hyväksi havaitun ratkaisun varastosta, puhaltaa siitä pölyt ja sehän toimii taas!
Johtamisessa ei sen sijaan ole mitään temppuja, jotka toimisivat aina. Jokaiseen tilanteeseen joudutaan erikseen hakemaan ratkaisut ja ennen toimivat keinot ovatkin yhtäkkiä juuri ne väärät, joilla nyt saadaan vain tuhoa aikaan. Lisäksi järkevät ja analyyttiset ihmiset ovat täysin kykeneviä toimimaan joissain tilanteissa täysin järjettömästi ja epä-analyyttisesti. Eli jos oma pomosi ei aina yllä ihan nappisuoritukseen, niin anna hiukan armoa. Se on oikeasti pirullisen vaikeaa hommaa.
Palkitsevaa näiden eri kirjojen parissa seikkaillessa on ollut löytää vahvistusta ja teoriaa sellaisten käytäntöjen taakse, jotka on itse havainnut hyviksi ja toimiviksi, mutta ei ole tiennyt miksi ne toimivat. Samoin on löytynyt perusteita sellaisten toimimattomien tapojen huonoudesta, jotka ovat ottaneet jossain päähän. Nyt kun tietää mikä juttu näissä on, voi lähteä hyödyntämään tietoa yhä paremmin.
Muutamia juttuja, jotka ovat tulleet hyvin selväksi:
- Virheiden luetteleminen on varma keino saada niitä lisää. Se kun virittää ihmiset varovaisiksi ja epävarmoiksi. Sellaiset ihmiset tekevät virheitä. Positiivisella palautteella ja vuorovaikutuksella vahvistetut ihmiset sen sijaan saavat ihmeitä aikaan.
- Ratkaisukeskeisyys ja siihen liittyvät hyvät kysymykset auttavat ihmisiä itse oivaltamaan mitä voitaisiin tehdä ja suuntaavat heidät myös toteuttamaan näitä ratkaisuja. Se johtaa itseluottamuksen ja työkyvyn vahvistumiseen, joka taas saa asiat toimimaan yhä paremmin. Hyvän kehä pyörähtää käyntiin.
- Vahvaa johtajaa huutavat huutavat sitä poikkeuksetta toisille. Ihminen haluaa itse olla oma-aloitteinen ja päättää itse mitä tekee. Vahva johtajuus, jossa lyödään nyrkkiä pöytää, huudetaan ja raivotaan, ei itseasiassa ole ollenkaan vahvaa. Se on paras tapa ajaa kaikki pois.
- Tunteet ovat työpaikalla läsnä, joka muuta väittää, ei ymmärrä mistään mitään. Tunteiden johtaminen alkaa omista tunteista. Vaikka niitä ei voi muuttaa, voi muuttaa sitä miten itse reagoi niihin. Pahin virhe on suuttuminen. Kritiikin vastaanottaminen on yksi johtajan tehtävistä ja sen edessä pitää pystyä vaihtamaan näkökulma itsestä meihin. Minulla on nyt iso repullinen niksejä, toimintatapoja ja vinkkejä. Pirullista on, että tiedosta huolimatta voi silti reagoida täysin päin mäntyä ja tässäkin tarvitaan valtavasti treeniä. Mutta hyvä puoli on se, että tässä on koko loppu elämä vielä aikaa. Jos haluat itse perehtyä tarkemmin, niin tässä lista hyviksi kokemistani teoksista: Johda tunneilmastoa: Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali, Jarkko Rantanen, Heikki Kankaanpää, Ira Leppänen
Keskustelun voima, Ilona Rauhala
Miten johtaa ihmistä: 102 ohjetta esimiehelle Keskusteluälykkyys painetilanteissa, Helena Åhman Setäkuiskaajan käsikirja, Jenni Karjalainen Kohtaamisen koodit, Lena Skogholm Joustava mieli ja hyvän itsetunnon ABC, Arto Pietikäinen

Ei näin. Kuva Mohamed Hassan Pixabay