Jo riittää perääntyminen ja puolustelu!

Toisen maailmansodan jälkeen oli selvää, että kukaan ei halunnut enää kuullakaan äärioikeistosta. Sen tuhovoima oli nähty ja kauheaksi havaittu. Sen sijaan Neuvostoliiton kasvava merkitys maailman politiikassa pakotti lännenkin suuntaamaan omaa politiikkaansa yhteisvastuun ja vaurauden jakamisen suuntaan.

Tämä laajalle levinnyt ”sosialismi” kävi Milton Friedmanin ja Friedrich von Hayekin hermoille. Heistä oli sietämätöntä miten ahtaalle liberalismi oli ajettu ja miten vaikea ihmisiä oli saada sen ajatusten taakse. Niinpä he kokosivat yhteen joukon kanssaan samoin ajattelevia ja aloittivat liberalismin kunnianpalautuksen. Projektilla oli hyvä pohja luotuna siinä vaiheessa kun Neuvostoliitto kaadettiin ja totaalisen uusliberalismin voiton kiteytti mainiosti Francis Fukuyama todetessaan historian loppuneen. Sillä hetkellä varmasti näyttikin juuri siltä.

Uusliberalismin levittämisen projektista voi oppia paljon tänään kun sen aiheuttavat ongelmat ovat kärjistyneet ja historia on jatkunut arvaamattomiin suuntiin.

Suuria historiallisia kamppailuja aatteiden vallasta ei voiteta hetkessä. Vaikka muutokset tapahtuvat usein historian murroskohdissa, edeltää näitä järistyksiä aina pitkään jatkunut hidas ja määrätietoinen poliittisten ja ideologisten mannerlaattojen liike. Friedmanin ja Hayekin tapauksessa tätä liikuttamista tehtiin vuosikymmeniä ennen kuin liike alkoi näkyä pinnalla.

Sama menetelmä toimii aivan taatusti sosialismillekin. Juuri nyt pitää levittää tietoa siitä, että asioita voidaan tehdä toisin, että solidaarisuus, tasa-arvo ja demokratia voidaan asettaa jättiläisyritysten tai suurten omaisuusmassojen edelle. Että meillä on aina valinnanvaraa, eivätkä leikkaukset ole koskaan ainoa vaihtoehto vaan häikäilemätön poliittinen valinta, jonka seuraukset ihan tavalliset ihmiset kärsivät nahoissaan.

Ennen kaikkea on kieltäydyttävä tyytymästä puolustustaisteluun. On käytävä hyökkäykseen ja tehtävä se niin, että siitä voi innostua. Sen sijaan, että vastustetaan uudistuksia tietäen niiden merkitsevän lopulta leikkauksia, voisikin esittää omat uudistukset. Sellaiset, joista koituisi hyvää kaikille. Kuuden tunnin työpäivä, riittävä perusturva ja sitä kautta köyhyyden poistaminen, ekologisesti kestävä yhteiskunta ja suurten pääomien verottaminen niin, että ne menettävät valtansa ovat vaatimuksia, jotka keräävät tällä hetkellä ihmisten mielenkiintoa. Nostetaan ne esiin, jotta niiden aika voi tulla.