Hoitajia vai hävittäjiä?

Tänään alkanut hoitajien lakko, jossa Super ja Tehy hakevat tosissaan merkittävää korotusta hoitajien palkkaan, asettaa täsmälleen oikean kysymyksen. Mihin yhteiskuntamme käyttää rahaa ja ketä se hyödyttää.

Suomi teki aiemmin päätöksen uusien F-35-hävittäjien hankinnasta. Kustannusarvio sille, on suunnilleen sama kuin nyt hoitajien vaatimien palkankorotusten vaikutus. Ei siis ole kyse siitä, ettei Suomella olisi rahaa, vaan siitä mihin se suunnataan. Ukrainan sota antaa tietenkin argumentteja asevarustelua haluavien käyttöön, mutta nyt on aika nostaa esiin se taistelu, jota aliresurssoitu hoitoala on käynyt puolestamme jo vuosikymmeniä. Jälkimmäisen uhriluku ei jää jälkeen ensimmäisestä ja nämä kuolemantapaukset ja vammautumiset ovat tapahtuneet täällä Suomessa.

Kerron alkuun muutaman esimerkin, jossa tuttaviani ja läheisiäni on kuollut ja vammautunut viimevuosina siksi, että hoitoon pääsy tai sen eteneminen ei ole toiminut: Mies sai syöpädiagnoosin. Hänen olisi pitänyt päästä välittömästi leikkaukseen. Leikkausaikoja oli kuitenkin korona-aikaan liian vähän. Hän lähti muutamaan kertaan matkaan kotoaan kohti Meilahtea, mutta joka kerta hänelle soitettiin, että aikaa olikin siirretty. Hän kuoli.

Nainen kaatui ja mursi lonkkansa. Leikkausaikoja oli vähän, joten hän joutui odottamaan leikkaukseen pääsyä useita päiviä. Kiireellisemmät tapaukset menivät ohi. Leikkaukseen pääsyn pitkittyminen vaikeutti leikkauksesta toipumista merkittävästi.

Mies kärsi sydänongelmista. Häntä ei haluttu ottaa sairaalaan, koska viikonloppukin oli tulossa ja potilaita yritettiin siinä vaiheessa kotiuttaa, jotta pärjättäisiin pienemmällä miehityksellä. Maanantaina hoidontarvetta ei enää ollut, koska hän ehti kuolla viikonlopun aikana.

Näiden lisäksi taistelen itse pääsystäni hammaslääkärille (ei loppua näkyvissä), lapseni eivät pääse kouluterveydenhuoltoon tai lääkärille (molemmista jatkuva pula) ja kaverit kertovat samanlaisia tarinoita omista krempoistaan.

Se, että joku kuolee tai vammautuu sodassa, on valtavan traagista ja sotien aloittajat pitäisi aina saattaa näistä vastuuseen, mutta eikö sama vastuu koske sitä kun potilaita kuolee ja vammautuu terveydenhuollossa?

Minusta on aivan oikein, että hoitajat osoittavat nyt viestinsä poliitikoille. On nimenomaan poliittinen ja poliitikkojen ratkaisu, panostetaanko ihmisten hoitamiseen, vai annetaanko hoitohenkilökunnan kaatua rivistä uupumukseen ja vaarannetaanko potilasturvallisuus. Jälkimmäistä eivät ole saaneet aikaan lakkoilevat hoitajat tällä lakolla. Syylliset löytyvät Arkadianmäellä istuneista ja nyt siellä istuvien on aika ratkaista asiat niin, että meillä riittää hoitohenkilökuntaa jatkossakin. Palkka ja työaika ja työolot ovat ne keinot, joilla tämä umpisolmu saadaan avattua.