Halpatuotteet häviksissä
Tuotteiden hintojen nousu rasittaa kaikkien taloutta. Omallakin kohdalla ihmettelen, että miten voi olla, että seuraavaan palkkapäivään asti budjetoitu budjetti alkaa olla jo käytetty, vaikka tässä olisi vielä viisi päivää pärjättävä. Tänään huomasin taas yhden syyn, joka tätä aiheuttaa.
Meillä on tänään vaalikuvaus. Sehän tietenkin vaatii pientä laittautumista. Käytän ripsiväriä noin 2 kertaa vuodessa, eli tilanteissa, joissa en voi sitä välttää. Se ärsyttää aina silmiäni, saa ne punoittamaan ja kuivumaan. Vihaan sen käyttämistä. Eli käytännössä joudun ostamaan aina uuden ripsivärin meikkaamista varten, koska se kuivuu pilalle ennen seuraavaa kertaa.
Toinen juttu, joka tuli nyt poikkeuksellisesti ostoslistalle, on suolasuihke. Se on juuri sitä mitä nimikin kertoo, eli suolavettä lähinnä. Se karheuttaa hiuksia samoin kuin olette ehkä huomanneet käyvän kun olette joskus uineet meressä. Karheus taas mahdollistaa hiusten muotoilua. Itse käytän sitä tuon harjani muotoiluun.
Molemmat ovat siis tuotteita, joita ostan harvoin ja siksi niiden hankkimisesta on tarkat muistikuvat. Edellisellä kerralla ostin ripsivärin teinien halpishyllystä ja suolasuihkeen samoin perustein. Muistaakseni jälkimmäinen löytyi viimeksi vieläpä kaupan omalla merkillä. Vaan ei enää.
Meikeistä jäljellä olivat enää kalliimpien merkkien hyllyt. Lumene oli halvin ja muut kalliimpia. Halvimpia vaihtoehtoja ei enää ole Malmin Prismassa ollenkaan. Lopulta löysin viimeiset poistuvat ripsivärit, joista halvin maksoi yli vitosen. Minusta sekin on paljon tuotteelle, jota todennäköisesti käytän kerran tai kaksi. Ja tosiaan suolasuihkeen halvin vaihtoehto oli poistettu myös hyllystä. Se maksoi nyt tuplasti enemmän ja oli puolet pienempi pullo.
Kun tulin ostosten jälkeen toimistolle, huomasin Hesarin käsitelleen aihetta kauppojen myynnistä kertovassa jutussaan. Siinä todettiin, että vaikka hinnat ovat nousseet, ei myynnin arvo ole kaupoissa laskenut. Tämä on tietenkin kaupalle hyvä, mutta asiakkaalle huono. Se tarkoittaa käytännössä edellä kuvaamiani toimenpiteitä. Kauppiaat poistavat halvimmat merkit, tai niiden tuottajat siirtyvät kalliimpiin tuotteisiin, ja kaikki vetoavat inflaatioon. Ihan siitä riippumatta onko suolan hinta maailmassa noussut. (Ei ole, se on itse asiassa laskenut.)
Tässäkin kyse on siis siitä, että asiakkailta rahastetaan mahdollisimman suuri osa hintojen noususta omien kulujen kattamiseksi myös tuotteissa, joissa niin ei olisi pakko tehdä. Ymmärrän, että näin toimitaan Keskon kaupoissa, mutta S-ryhmän ei pitäisi toimia samoin. Tästä syystä ajattelinkin lähestyä HOK-Elantoa kipakalla palautteella aiheesta. Tiedän heidänkin vaihtaneen osuuskunta-aatteen aikaa sitten bisnekseen, mutta ehkä edes mainehaitta voisi saada omatunnon kolkuttamaan. Edes vanhojen aikojen muistoksi jos ei muuten.
Tortut juhlistavat merkkipäivää, mutta muuten tämä on jälleen kerran ryöstö...