Hölmöläisten hommaa
Olin aikanaan Helsingin viimeisen liikuntalautakunnan varajäsen. Sen jälkeen on tullut säännöllisen epäsäännöllisesti seurattua mitä nykyisin Kulttuurin ja vapaa-ajan lautakunnan alaisuudessa toimivalle liikuntavirastolle kuuluu. Ja näköjään ihan sama meno jatkuu edelleen.
Nyt tulevana tiistaina lautakunnassa käsitellään toimialan budjetin ja käyttäjämäärien toteutumista vuoden ensimmäisen kvartaalin - ei siellä ihan tuota sanaa käytetä mutta samaa tarkoitetaan - osalta. Kaupungille on siis luotu ennuste näistä molemmista siinä vaiheessa kun budjetit on lyöty lukkoon. Siitä on saatu pohja tarkastelulle.
Asian esittelyyn on kirjattu muun muassa, että: "Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan toimintakate on alittumassa 4,5 milj. euroa. Katealituksesta 3,2 milj. euroa on energiakulujen ennustettua alitusta ja 1,3 milj. euroa muodostuu myyntitulojen pienenemisestä, liikunnan kunnossapitomäärärahojen riittämättömyydestä ja ennakkoa suuremmasta palkkaratkaisusta.
Toimintakatteen tasapainottamiseksi mahdollisia säästökohteita ovat palvelujen ostot ja henkilöstökulut, esim. mahdollisuus lomarahojen vaihtoon vapaaksi ja rekrytointien viivästyttäminen."
Eli suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kuten kuvitella saattaa, on sähkön ja lämmön hinta nostanut kustannuksia enemmän kuin on ennakoitu. Hinnat eivät ole laskeneet, eivätkä säästötoimet, kuten lämpötilojen lasku, saunojen kiinni pitäminen, suihkujen lyhentäminen tms. ole tuoneet tarpeeksi säästöjä. Kohdan tarkemmista asiakirjoista käy ilmi, että kyseessä ovat nimen omaan liikunnan ja kulttuurin tilat ja niiden kustannukset pois lukien esim. kirjastot.
Minusta on sinänsä järkevää, että toiminnan kustannustehokkuutta tarkastellaan kun palvelut tuotetaan yhteisillä rahoilla, tässä on kuitenkin selvää että kyseessä on kustannus, johon on ollut hyvin vaikea vaikuttaa liikuntatoimessa.
Miten tämä vaje siis hoidetaan? Koska kaupungin palvelut on edelleen sidottu niitä näivettäviin ja palveluiden tarpeen kasvusta piittaamattomiin tulostavoitteisiin, jää Kulttuurin- ja vapaa-ajan toimialalle hyvin vähän vaihtoehtoja. Kuten tuosta edellä olevasta lainauksesta voi lukea, revitään säästöt työntekijöiden selkänahasta. Lomarahoja muutetaan vapaaksi ja virkoja jätetään täyttämättä jonnekin asti, mikä kasvattaa työssä olevien taakkaa näiden yrittäessä paikata henkilöstövajeen.
Nyt tulee se hölmöläishomma: Helsingin kaupunki teki viime vuonna taas erinomaisen tuloksen. Erityisen hyvin meni tietenkin Helenillä, joka osakkaana sai halpaa sähkö TVO:lta ja myi sen eteenpäin kovalla voitolla. Yhtiö teki voittoa 142 miljoonaa jo viime vuonna, rahan tahkoaminen jatkui myös alkuvuodesta, eikä vieläkään olla mitenkään tappiolla. Helenin voitoilla voisi helposti kuitata liikunnan ja kulttuurin kohonneet energialaskut. Kolme miljoonaa ei Helenin osingoissa tuntuisi suuntaan eikä toiseen. Ei myöskään se, mikäli se kohtuullistaisi kaupungin sähkölaskuja, jolloin vaikutus tulisi suoraan eri toimialoille ilman että poliitikot ohjailisivat euroja muihin kohteisiin. Tämä poistaisi tarpeen kurittaa työntekijöitä energialaskujen takia. Ja lopuksi olisi syytä miettiä, tavoitteleeko yhtiö maksimaalista tuottoa vai tuottaa kohtuuhintaista palvelua. Sekin vaatisi poliittista keskustelua ja määrittelyä.
Nämä ovat niitä valintoja, joissa Helsingin Suomen suurimpana työnantajana kannattaisi hiukan katsella peiliin. Imago kun ei montaa kolhua enää kestä, eikä näitä korjata epäoikeudenmukaisesti kohdentuvilla palkkaohjelmilla.
Liikuntapalvelut ovat kaupunkilaisten suosiossa ja niiden tärkeys olisi aika tunnustaa.