Emme voi jatkaa näin

Koko elämäni ajan ihmiskunta on kuluttanut enemmän luonnonvaroja kuin mitä niitä on käytettävissä. Itseasiassa se alkoi jo vuonna 1971, jolloin ylikulutuspäivä oli joulukuun 30. päivä. Olemme eläneet velaksi yli 50 vuotta ja tämä velka on sellaista, jolla on väliä. Eikä siitä voi neuvotella velkojan kanssa.

Jos sinulle kerrottaisiin, että olisi olemassa vaikka saari, jolla sen asukkaat kuluttaisivat resurssejaan niin paljon, että se vääjäämättä johtaisi tuhoon ja että syynä tähän olisi vaikkapa paikallisen heimojohtajan halu saada taloonsa erityisen paljon erityisen kauniita simpukan kuoria, pitäisit näitä ihmisiä idiootteina. "Eikö kuka tahansa ymmärrä, ettei noin voi tehdä. Ovatpa kyllä tavan tampioita nämä!"

Kuitenkin elät maailmassa, jossa toimitaan juuri näin.

Saaremme on planeetan kokoinen, mutta silti äärimäisen rajallinen. Kaikki elämä sen pinnalla on riippuvaista kaikista muista tavalla, jonka monimutkaisuus on käsityskykymme ulottumattomissa. Emme yksinkertaisesti voi tietää mitä tapahtuu kun tästä kudelmasta poistetaan lajeja. Silti poistamme niitä valtavaa ja kiihtyvää tahtia. Mikään joukkotuhoaalto ei ole ollut koskaan yhtä nopea. Ei edes silloin kun dinosaurukset ottivat kopin asteroidista. Tämä tuhoaa vääjäämättä elämäämme ylläpitävät järjestelmät.

Samaan aikaan tuuppaamme ilmakehään valtavan määrän hiilidioksidia. Kaiken sen mitä kasvit aiemmin sitoivat pois ilmakehästä tehden maapallosta sellaisen, että me kykenemme elämään sillä. Tuhoamme itsemme, jotta voimme ajaa autolla, lentää lentokoneella ja pyörittää tehdasta. Se, että tämä johtaa lämpötilan tappavaan nousuun, ei vieläkään huolestuta ihmisiä tarpeeksi.

Valtavan tuotannon takia täytämme rajallista kotiamme rojulla ja kemikaaleilla. Kukaan ei tiedä mitä ne tekevät meille päätyessään vääjäämättä elimistöömme, mutta vielä vähemmän ymmärrämme mitä ne tekevät kokonaisille eliöyhteisöille ja ekosysteemeille. Meillä ei myöskään ole keinoa saada niitä poistettua sen jälkeen kun olemme levittäneet ne ympäriinsä.

Hakkaamme surutta metsiämme ja jopa ylpeilemme sillä miten nopeasti ja tehokkaasti ne kasvavat. Tuhoamme parhaat liittolaisemme, jotka voisivat auttaa niin lajien säilyttämisessä, hiilidioksidin sitomisessa kuin kemikaalien poistamisessakin. Kasvit voivat tehdä tätä kaikkea, jos emme tapa niitä.

Mikä on sitten meidän simpukankuoremme? Se on kapitalistinen järjestelmä, joka on äärimmäisen tehokas kasaamaan rahaa maailman heimopäälliköille. Elon Musk ja kumppanit nauttivat tämän järjetelmän hedelmiä, me muut maksamme laskut. Eikö olisi jo aika vaihtaa sekä järjestelmää että päälliköitä?

Meillä olisi vielä mahdollisuus muuttaa suuntaa. Kuva Dikaseva, Unsplash