Eduskuntavaaleihin, toverit!
Natosta, sotesta, leikkauspolitiikasta, ilmaston ja kapitalismin yhteensopimattomuudesta, kolonialismista ja imperialismista, kommunismista, köyhyydestä ja asunnottomuudesta sekä rikkaiden vaarallisuudesta ei voi vaieta. Niistä on siis puhuttava ja niin aion tehdä.
Olen kirjoitellut tässä syksyn aikana vähemmän blogiini. Keväällä tekstiä syntyi päivittäin. Olen ajatellut, että näin vaalien lähestyessä pyrin taas lähemmäs tuota tekstiä päivässä. Aiheistahan ei valitettavasti ole pulaa. Samasta syystä on minusta tärkeää, että kaikki ne ihmiset, joiden mielestä vaikeneminen ei ole vaihtoehto, aktivoituisivat myös eduskuntavaaleissa. Ehdokkaana olemisessa on nimittäin yksi ylivoimainen etu verrattuna äänestäjäksi jättäytymiseen: sinua kuunnellaan. Mielipiteitäsi suorastaan kysellään!
Ja puhuttavaa, sitä riittää.
SKP:n ehdokkaana voin nojata puolueen hyviin kantoihin, jotka eivät ole vuosien varrella vaihdelleet. Meillä on kristallipallo, josta olemme ennustaneet aivan oikein monta sellaista lopputulosta, joita muu vasemmisto on (usein hallituksessa ollessaan) väittänyt mahdottomaksi. Viimeisimpänä nyt vaikkapa tämä sote. Aluevaaleissa toistimme toistamasta päästyä, että ilman rahoituksen lisäämistä sote-uudistus ei voi johtaa palveluiden paranemiseen vaan sen seurauksena ovat laajat leikkaukset ja heikennykset. Viimeksi kirjoitin tästä syyskuussa. Sote-uudistus lisää keväällä äänestäjien tyytymättömyyttä hallitukseen, avaa ovea kokoomuksen voitolle ja siten lopulta mahdollistaa yksityisten palveluntuottajien vyöryn "pelastamaan" kansalaisia.
Ilmastonmuutoksen osalta voi myös todeta, että jo muinaiset marxilaiset näkivät mikä ongelma seuraa jatkuvasta kasvusta rajatussa systeemissä. Sen ei pitäisi tietenkään olla yllätys kenellekään, mutta niin vain kapitalistit ovat vuosien varrella käyttäneet valtavasti energiaa yrittäessään todistaa, että talouskasvu olisi mahdollista irrottaa reaalimaailmasta ja siten mahdollistaa rajaton kasvu. Mitään todisteita siitä, että näin voisi käydä, ei ole. Sen sijaan on valtavasti näyttöä siitä, että voitontavoittelu tappaa meidät kaikki.
Greta Thunberg totesi hiljattain, että "It's time to transform the West's oppressive and racist capitalist system." Eli että on aika muuttaa lännen sortava ja rasistinen kapitalistinen systeemi. Olen täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan. Länsi on osoittautunut vanhaksi ja väsyneeksi ukoksi, joka kärttyisänä vaatii saada pitää saavuttamansa edut ja kiroaa muuta maailmaa siitä, ettei se osoita kiitollisuutta kaikesta siitä mitä hän on se eteen tehnyt. Onko ihme, ettei muu maailma jaksa tästä enää innostua? Olisiko aika katsoa peiliin?
Suomessa sama väsynyt meno näkyy siinä miten kokoomus aikoo tehdä ysärit.
Suunnitelmana lienee muodostaa sinipuna. Eli hallitus, joka rakentuu kokoomuksen ja demareiden yhteistyölle. Se toimi kokoomuksen näkökulmasta loistavasti 90-luvulla. Paavo Lipponen leikkasi ja kurjisti innoissaan Esko Ahon viitoittamalla tiellä vielä pitkään sen jälkeen kun mitään tarvetta siihen ei edes ollut. Niitä laskuja ihmiset ovat nahoissaan maksaneet tähän päivään asti, mutta sekään ei riitä. Nyt aiotaan ottaa uusi kierros samaa.
Mielestäni tämä olisi suurta hulluutta tilanteessa, jossa maailmalla jo käännytään pois uusliberalismista, jonka vaikutukset on nähty ja haitallisiksi havaittu. Ei kai Suomen ole pakko ihan kaikessa tulla jälkijunassa? Kai voisimme olla niin fiksuja, että välttäisimme tämän? Ei valtionvelka meitä tule tappamaan. Sen tekee se leikkauspolitiikka, jota valtionvelan nimissä yritetään harjoittaa, eikä meidän ole mikään pakko suostua siihen.
Eduskuntavaaleissa ei muuteta maailmaa. En usko, että vallankumous hoituisi äänestämällä. Silti eduskuntavaalien tuloksella on merkitystä, sillä keskustelulla, jota niiden yhteydessä käydään on merkitystä ja sillä mitä sinä päätät tehdä on merkitystä. Älä passivoidu vaikka paskaa sataa niskaan. Järjestäydy ja ala organisoida. Hajanaisten tyytymättömien joukko ei ole uhka kenellekään, mutta yhteen liittyessään he alkavat muuttaa asioita. Siihen muutokseen pitää ottaa mukaan niin parlamentaarinen taso kuin ihmisten omasta tilanteesta ja ahdistuksesta nouseva tarve muutokseen. Se ei saa saartaa itseään kabinetteihin tai Audien takapenkeille, koska siellä muutos kuolee. Ylimielisyys on sen pahin vihollinen, mutta ihmisten keskuudessa se kasvaa ja vahvistuu. Vaalitaan sitä yhdessä niin näemme, että siitä voi kasvaa jotain uutta ja ihmeellistä!
Toveri, älä ole hiljaa!